Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Ei nyt pääse täältä korven keskeltä minnekkään ... metsätiet upottavat, ja maantie mahtaa olla ihan paljaana ... ei niitä saata hevosella ajaa eikä kehtaa jalankaan porkata ... milloinhan päässeekään? Silloin Liisa vähän aikaa mietti, arveli: »Jokohan sanon?» ja sitten hän sen sanoi...
Mielikki metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, Kukuta nyt koiroani, Haukuta hakijätani, Sisällä salon sinisen, Korven kultaisen kuvussa! Elä haukuta havuja, Kuusen-oksia kukuta; Haukuta havunalaista, Kuusen-oksan istujaista!
Jonkun verran sai maalari kuitenkin korpea pakenemaan mökkipahasensa ympäriltä ja vähän peherretyksi siihen peltoakin, mutta kovaa vastarintaa tekivät vielä korven kannotkin, sillä lahoaminen ei käy niinkään joutuisasti. Korvella on kauvan ankara kostonhimo rauhansa häiritsijää vastaan. Niinpä tässäkin.
Lausui Kouta, kolkko miesi: "Monet on askaret inehmon, monianne miehen aatos. Lienet vartonut minua, en lie ennen ennättänyt." Sanoi ankara Ajatar, kuului ääni kuolon yöstä, puun alta, petäjän alta, korven louhien lomasta: "Elon huoli huomisesta, Mana mennyttä manaapi."
On komea korven hirvi, Jonka pään vapaus nosti, Kuin salolla hongan latvan; Vaan pohjan palojen roihun, Hankien kimaltokiillon, Kevät-yön valonkin voitti Kauneus ihanan Pohjan immen. Parvi uusii viime säkeen IMMO. Mutta seppo kauneuden voitti. PELLERVO. Kauneus sepon anasti. V
Yli metsän mielet käyvät, Läpi korven tien tekevät, Puhki metsän heijapuisen, Kautta korven kuusamisen, Kautta kankahan pajuisen, Läpi räntäisen risikon. Korven korkea senikka, Tuo mieli merosta naia, Tahtoi lasta lainehesta, Meron nuorta neitokaista, Kuohun korkean tytärtä, Lasta vaahen valkeaisen.
Kansan kieli, kallis kieli, kieli kuninkaallinen, Silloin kaino korven neito nyt jo ruhtinaallinen! Silloin vieras kodissansa vieraall' oli isännuus. Mutta vääryys väistyi vihdoin, oikeutt' antoi aika uus. Kansan kieli, kallis kieli, kieli kuninkaallinen,
Se tapahtui silloin, kun mustalaiset olivat kylien ja kaupunkien läheisyydestä poistuneet ja pystyttäneet telttansa jollekin autiolle aholle synkän korven siimekseen, siellä rauhassa rahasaaliitaan laskeakseen ja niistä iloitakseen. Silloin ei puuttunut riemua eikä remua. Silloin sai Nallekin viinaa ja istua yhdessä muiden miesten kanssa.
Usein kilpistyi kynsi kalliosta, monesti upposi jalka hyllyvään hetteeseen ja uupui hirttä vetävä hevonen. Monet kyllästyivät kesken ja lähtivät sinne, missä multa oli muhajavampaa ja missä palkka oli varmassa tiedossa. Mutta korven ukot raatoivat, minkä jaksoivat; eivät kiirettä pitäneet, mutta työ edistyi kuitenkin. Mitä siellä korvessa pauketaan? kysyivät vallat.
Miks en laulais kerran kurkihirttä, koska kodissani ruusut kukkii? Poika: Lauloin kangastusta korven kolkon, kyllin lauloin talotonta tietä. Miks en laulais kerran keidastani, yrttitarhaa yöni tuoksutäyden? Tyttö: Lauloin äärettyyttä yksinäisen, kyllin lauloin vaivan vuori-ilmaa. Miks en laulais kerran äärellistä maata, jota sade, päivä siunaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät