Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Hyvä siit' on katsoa myös kuinka aamu koittaa, kuinka Kivesjärven päällä päivä sumut voittaa, saaret sadat selviää ja aavat avaroituu, niemen päihin töllit sekä talot taajat koituu. Siin' on Kivesjärven kylä. Kylässä on kansa, korven kylmän kuokkija ja tuttu tervastansa. Kukin elää omallaan, ei verkaa eikä velkaa. Toki ruukin tultua jo toinen aika alkaa.
Kun tulivat kisapaikalle, kiuotti yksi koirista hengetönnä hangella, ja toisten haukku kuului jo keskeltä alavata metsämaata edeten yhä syvemmälle korven sisään. Sanaakaan toisilleen virkkamatta, mutta molemmat tietäen, ettei kontio näin jaloilleen päästyään tulisi piankaan kääntymään, ponnistivat Panu ja Kari sen jälkeen vuorotellen kumpikin latua aukaisten.
On vaikea mainita esimerkkejä siinä, missä ei ole olemassa muuta kuin esimerkkejä. Kosteikko, kukkula, saariko mieliimme kangastuisi vai Isien puunko juurelle istuisimme? Kaksinko kalpeassa kuutamo-yössä ajelisimme vai Korven kostonko lappalaisia maisemia ihailisimme? Paras, etten yritäkään luetella.
Edellä, Valkon selässä, ratsastivat Eero ja Simeoni, muut juosten heitä seurasivat kintereissä, polkien korven lunta, joka juoksusta tuiskahteli ympäri. Mutta Impivaaran aholla, hohtavan kiukaan lähellä istuivat kissa ja kukko, alakuloisesti killistellen hiiltyvään tuleen.
Iltahämärässä ne näyttivät kammottavilta satasarvi-kummituksilta, jotka olivat metsästä astuneet sitä vartioimaan. Vaan oikeastaan ne olivatkin korven kaatuneita sotilaita, jotka viljelyksen voimakas valloittaja oli ijänikuisilta asuinsijoiltaan keikauttanut kumoon ja säälimättä heittänyt töppöset taivasta kohti.
Metsän sulho, mies verevä, Korven korkea senikka, Otti tallista orihin, Valjasti valion varsan, Vaskisihin valjahisin, Hopeaisihin helyihin, Ajoi rannalle merosen Rautaisilla rattahilla, Tahtoi tyttöä merosta, Kosi lasta lainehesta.
Totta niinkuin korven kosket kuohuu totta niinkuin meren aallot pauhaa, totta niinkuin taivaan tuulet puhuu, totta niinkuin ihmissydän sykkää, tähän en ma koskaan, koskaan totu! Kesällä 1904. 8 p. syysk. 1904.
Sieltä täältä pilkisti ikävän ikkunan takaa vain joku nykerönenäinen paitaressu kaivaten kesäisiä tantereitaan. He tulivat sillalle. Lentuan kylä lepäsi heidän edessään. Kauppiaan kujan suusta paistoi punavalkea patsas. Puoti oli auki sunnuntainakin; täällä korven keskellä, missä matkat olivat pitkät ja vaivaloiset, ei ollut yleisön mukavuudenkaan vuoksi aina niin helppo lepopäivää pyhittää.
Talvisen yön käveli synkän korven helmassa, etsien sieltä sydämmelleen lievitystä, vaan se pysyi yhtä synkkänä kuni pilvien käärimä korven yökin. Tuntui kuni haamu manalasta kerjuusauvaa käteen ojentaisi varaksi vanhuuden voimattomille päiville...
Mun apuni on vanhass' uskossa, Kun vanha olen. BILEAM. Siispä säiky nyt Ja kuule, Baalak, aamuruskon poikaa! Sun istuintasi kohden nousee myrsky, Sen korpi kohdustansa synnyttää. Ja silloin, niinkuin korven vainottu, Mun apuani etsit Syyriasta, Kun lanteitasi pelko horjuttaa. Mut apu väistyy, turva pakenee Ja siunaus tuo sulle kirousta. SANANTUOJA haastaa perällä jotakin Eglonille.
Päivän Sana
Muut Etsivät