Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Vaan jos henki kukkimaan puhkee Pinciolla, sen ei kukkain kuolla tarvis pohjan puolla. Kesken talvipakkasta voipi kansa kukkia, kesken hankien ja jään kantaa henki tähkäpään, kantaa kukat helmikuun, niinkuin Pinciolla. J. H. Erkko. Kun voisin. Ylhäinen metsästäjä näin lauloi kulkeissaan: "Oi teitä laakson lehdot, kanervat kangasmaan, puut pienet, puolan varret ja korven mökkinen!
Ja kiire, hälinä ja peloittava temmellys nyt nousi pian muissa, koska, tuntien löyhkän toverinsa höyryävästä verestä, he raivoten rynkäsivät kaikki yhteen rykelmään. Kielet ulkona, väännellen silmiänsä ja hirmuisella möryllä täyttäen korven, paiskelivat he risuja, turpeita ja multaa korkealle selkiensä ylitse.
Jospa se johi tulisi, Joka mun katalan naisi, Sekä kurjan korjoaisi, Näiltä ouoilta ovilta, Veräjiltä vierahilta; Vaikka saattaisi salolle, Kulettaisi korven päähän, Panisi pajuille maata, Lehille lepeämähän. Ei paha pajuilla maata, Eikä läyli lehtisillä, Läyli on toisen lämpimässä, Varu toisen vaipan alla, Tukela tuvassa toisen, Huoli toisen huonehessa. Voi jos mie tok miehen saisin.
Entä rakas, rauhallinen Venään korven kontio? Eikö aika unhoittaa ois meillä vanhat vainot jo? Oltiin yhtä onnettomat. Viihtykäämme vierekkäin! Vapaat vallat kansan kahden, kauneudessa ystäväin. Maailman nyt markkinoille astuu Suomen suku uus, sentään vanha niinkuin taivas, taikka murhe, muinaisuus. Tulemme kuin turpeen alta, nousemme kuin notkosta, orjan yöstä, orjan työstä, rotu kuolon rotkosta.
Vain joskus yön pimeydessä, kun hän piti pitkiä yksinpuheluja itselleen, kuulivat muut eläimet kummakseen hänen haastelevan vapaudesta, jota hänellä ei ollut koskaan ollut, ja onnesta, joka ei ollut koskaan koittava hänelle. Näin hän haastoi: »Minä olen Mesikämmen, metsän kuningas. Ei ole minulla vertaistani korven kulkijoiden seassa. Kun ärjähdän, kaikki peljästyvät.
Enkö tuosta jo tapellut Sen verisen koiran kanssa? Pettäjäksi! Juopas, veikko! Juovat, mutta Jouko on vaan juovinaan ja katsoo sen jälkeen ympärilleen. Onpa meitä miestä kolme, Koston miestä syy on Väinön! NUORI JOUKO, SORMO ja PURMO. Syy on Väinön! sille surma! NUORI JOUKO. Tahtoisi parahan immen Joukolasta! Eipä jouda Pois kotoa korven kukka.
BAALAK. Siis päiviäni pilvessä en hukkaa, Vaan tänne tuokaa juomauhria Ja neitseet, tanssijat ja pasuna. Sun pappis, Seedek, laita laulamaan, Niin nuoruuteni elpyy uudestaan! Seedek menee. Jumalat kotkaa nuorentakaa taas, Ett' ylenee hän kostolentoon, karkaa Viholliseen kuin taivaan salanuoli, Jok' iskee korven rosvolaumaan, polttaa Poroksi sissin, juonten hautojan!
Tuntenut ei salomaitaan Pan, ei pilviä taivaan, merten kuohuja ei, kallion kaikuja ei, tuntenut ei kodiksensa hän korven varjoista viitaa, tuntenut vuoteekseen rotkojen sammalta ei, ei oman lintunsa, ei satakielen tuntenut ääntä, tuoksuja oudoksui tuttujen yrttienkin. Lemmetön, lauluton yö oli, raukea, riemuton päivä, kenkään nauranut ei, kenkään itkenyt ei.
Viisahalle sanat oli selvät, vaikka vaan kuin huvikseen hän lauloi, niinkuin virsi vieri, sanat sattui: "Korven kuninkaaksi karhu syntyy", niin hän lauloi, "kankaan kauneeks honka; mutta ihmislapsesta et tiedä suuruuteenko, voimaan valtaan, vaiko tyhjään turhuutehen syntynevi.
Kuin kasvot nuoren morsion nyt Suomen luonto loistaa Ja raitis kevät-tuulahdus pois talvimielen poistaa; Taas lehvii lehdot, lepikot, ja tummui korven kuusi Ja tuomen tertut tuoksahtaa ja päivyt on kuin uusi.
Päivän Sana
Muut Etsivät