Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Lienee jo aika meidän sanoa hyvää yötä toisillemme. Paavo Kontio nousi ylös hänen kerallaan. Ei vielä, virkahti hän rukoilevasti, ei ennen kuin olette sanonut antavanne kaikki anteeksi minulle. Sinikka-rouva hymyili halki kyyneltensä. Kaikki? sanoi hän äskeinen veitikkamainen välke jälleen silmissään, jotka loistivat kuin kukkanurmi yöllisen sateen jälkeen. Kaikkiko?
Mutta hän neuvoi Paavo Kontiota kääntymään heidän lakimiehensä, varatuomari Savolan puoleen, joka tiesi asian yhtä hyvin kuin hänkin ja jonka neuvosta hän oli myöskin jättänyt Kuusiston herran henkivakuutuksen maksamatta. Paavo Kontio soitti tuomari Savolalle. Tämäkin oli hänen vanhoja tuttaviaan. Tuomari Savola ilahtui kovasti, kun tunsi hänen äänensä ja kuuli hänen asiansa. Päivää!
Ei siis millään tavalla kelvollinen Sinikan kengännauhojakaan päästämään. Paavo Kontio ei ollut tiennyt, pitikö hänen itkeä vai nauraa. Luultavasti hän oli tehnyt molempia... Hän ei ollut senjälkeen tavannut enää Sinikkaa.
Mutta Paavo Kontio lohduttausi sillä, että ne kyllä tulisivat ajan oloon nekin, kunhan ensin ehtisivät irroittautua nykyisistä lainopillisista asiamiehistään. Jaakko Jaakon-Lauri taas hieroi vain käsiään ja naurahteli sulasta ihastuksesta. Hyvin käy, hyvin käy, virkahteli hän rilliensä takaa, Roomaa ei rakennettu yhdessä päivässä.
Mutta sitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Susanna muori antoi minun jotakuinkin selvin sanoin ymmärtää, että minä olin nuori nokkaviisas, joka olin tietävinäni kaikki, vaikka en vielä tiennyt mitään, ja että munan yleensä oli turha tulla kanaa opettamaan. Hän ajoi ulos teidät? hymyili Paavo Kontio. Hän suorastaan riepoitti minut pihalle.
Ehkä siellä tapaamme jonkun miehistä, joka voisi viedä kopan eteenpäin. Se kyllä saattaisi olla mahdollista, mutta kaikissa tapauksissa Jos minä menisin mukaan ehdotti maisteri. Meeri tuumi itsekseen, että he yhtä hyvin olisivat voineet ottaa pikku Pentin ritarikseen, sillä niin epäkäytännöllinen ja "hoksaamaton" herra Kontio oli, mutta äiti arveli toisin.
Hänen miehensä on kuollut, vastasi Jaakko Jaakon-Lauri vakavasti. Paavo Kontio hypähti tyrmistyneenä seisomaan. Kuollut? Milloin ja missä? Kuusistossa. Eilen-illalla noin klo 1/2 10. Kunnanlääkäri, joka heti kutsuttiin saapuville, on todennut kuolin-ajan. Nyt oli Paavo Kontion vuoro viinilasinsa pohjaan tyhjentää.
Vihdoin lähti hän hiljaan astuskelemaan rannalle päin takaisin. "Sen saat minulle vielä maksaa" mumisi hän. "Semmoiset ovat rikkaitten kiitokset!" Kalle Kontio oli sillä välin odottanut rannalla toverinsa tuloa. Hän oli pannut maata veneensä viereen ja nukkui sikeää unta, kun Matin potkauksesta heräsi. Hän katsahti ajattelemattomasti toveriinsa.
Konna! sanoi Paavo Kontio matalalla äänellä. Sinun palveluksessasi... Pääkonna! Mestarikonna! Vain vähäpätöinen oppilaasi Herran edessä. Mutta jos mieli noiden huhujen johtaa johonkin tulokseen... Hän alkoi kehittää laajasti ja kaunopuheliaasti mielipiteitään. Hän oli onkinut tällä aikaa tietoonsa, että oli olemassa henkivakuutus, viidenkymmenen tuhannen henkivakuutus.
Mutta onhan minulla sentään nyt katto pääni päällä, kiitos olkoon teidän hyvyytenne. Hän kumarsi hiukan päätään kiitokseksi. Paavo Kontio vastasi samalla tapaa. Tuliko poltti kartanon? kysyi hän hetken perästä omituisesti hymähtäen. Talo on kyllä paikoillaan, virkahti etäisellä, uneksivalla äänellä Sinikka-rouva. Mutta minä puhuin kodista. Sitä ei minulla ole enää.
Päivän Sana
Muut Etsivät