Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Tytöt riensivät pukemaan itseänsä matkaa varten. Meeri ja Helka asuivat yhdessä eräässä kammarissa yläkerrassa, ja Gerda, joka kesän ajaksi oli jättänyt vuoteensa orpanalleen, oli muuttanut pieneen vieraskammioon, jossa hän sai olla häiritsemättä kirjoineen. Pojat ja herra Kontio asuivat ylikerran porstuan toisella puolen, ja lapset makasivat alhaalla isän ja äidin luona.
Ja sinä vastaat? Vastaa itse! Sinulla on nyt kortit käsissäsi. Jaakko Jaakon-Lauri kohotti tyynesti whiskylasin huulilleen. Asetti sitten lihavahkot kätensä ristiin vatsansa yli ja jäi peukaloitaan pyöritellen ystävänsä ajatustoiminnan tuloksia odottamaan. Paavo Kontio oli katsonut suurin silmin häneen.
Ja hänen tyttärensä? uskalsi Paavo Kontio kysyä vielä. Hän tappoi itsensä. Mutta minä voin kertoa sinulle, kuinka se kaikki tapahtui. Jälleen kuunteli Paavo Kontio henkeä pidättäen.
Paavo Kontio antoi hänen vielä varmuuden vuoksi hetkisen rauhoittua. Etköhän sinä nyt sentään jonkun verran liioittele tuon tapauksen merkitystä? hän uskalsi sitten huomauttaa. Ainakaan asianomaisista itsestään tuskin kukaan ottanee sitä noin tuiki vakavasti, tuskin hänen miehensäkään. Sinä et siis vielä tiedä mitään? En muuta kuin mistä jo olemme puhuneet. Siinä on siis jotakin muuta? On.
Niin jatkuu leikki, kunnes joku sattuma hänet havahuttaa. Unissaan ovat kaikki ihmiset maailmantaiteilijoita. Eivätkä vain ihmiset, vaan myöskin eläimet. Kuka tietää, mitä kontio pesässään paukkuvina pakkas-öinä uneksii? Ja mitä näkyjä näkee koira, joka pöydän alla unissa ulvahtelee, tai kissa, joka kehräten silmät sikkarassa tuijottaa lämmittävän lieden loimuun?
Pian pysähtyi se Kontiolan linnanportin eteen. He melkein juoksivat yli linnanpihan, Sinikka-rouva, Paavo Kontio hänen jäljessään.
Koko kylän väki kokoontui nyt suureen savupirttiin, jossa kontio kaikkien katseltavana lepäsi keskellä maaperäistä permantoa. Karhu oli vanha, mahdottoman iso uros. Kannun paloviinaa tarjosi Heinäkangas; tuota ilonestettä oli joka talossa niinä hupaisina aikoina, kun viinaa sai polttaa kotitarpeekseen. Ukko Palm aukasi karhun, otti sappirakon ja sekoitti viinaan tuon tumman ruskean nesteen.
Hyvä, ettei hän muistele muiden morsiamia, huomautti Paavo Kontio, kuten joku toinen ehkä olisi valmis hänen sijassaan tällä hetkellä tekemään. Onko hän kaunis muuten? Ei, vastasi Pajalan herra raskaasti. Mutta minä luulen, että hän on uskollinen luonteeltaan.
Paavo Kontio oli jo ennakolta hänen suhteensa palovakuutettu. Keskeyttää hän ei enää tahtonut eikä tohtinut toveriaan. Mutta hän seurasi tämän jokaista liikettä ja ilmettä mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Jaakko Jaakon-Laurin rillejä oli ruvennut sumentamaan.
Kontio elää vanhaksi ja kasvaa kauan; vanhaksi tultuaan pilautuvat sen hampaat ja se laihtuu paljo, vaan vanhojen nahat ovat pitkäkarvaiset, sakeat ja useinkin on niillä kaunis tummanruskea karva, jonka nenät oikein hopealle hohtavat. Nahat möi hän usein Arkangelin kulkukauppiaille ja sai niistä 20:sta aina 40 ruplaan kappaleelta. Ylipäänsä ei ammuttu karhu siihen aikaan paljoa tuottanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät