United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Murheemm' riensi kyynelvirtahaan Tuon taivaan-immen tähden, Mut taivaan murhe kyyneleistä leimahteli, Polttaen autuaast. Jylhä kuusisalo kaskeksi on kaattu Pohjarintehelle Kontiolan vuoren, Jossa, ennen lankeemista talven lumen, Moni kirves läimähteli päivää monta Kouras monen urosen, ja metsä kaatui.
Niin hän lausui, mutta myhäellen neito Yhä katsahteli koillisehen kauvas, Huuliltansa kuului toki sanat: »Kontiolan päivä, voiton, lemmen päivä, Pysy pyhänä mun muistossani aina!» Tuohon uljas Tommi, otsal riemun loiste: »Pysy muistossani, sinä päivä jalo! Keltä sain mä käsivarsihiini voiman, Työhön, toimeen uuden voiman? Ken mun silmäin Kirkasti?
Pian pysähtyi se Kontiolan linnanportin eteen. He melkein juoksivat yli linnanpihan, Sinikka-rouva, Paavo Kontio hänen jäljessään.
Koko tuo Kuusiston juttu oli tipahtanut kuin taivaasta hänelle! Hänellä oli ollut eräitä tehtäviä maaseudulla Helsingin läheisyydessä, jotka olivat häntä myöhään yöhön viivyttäneet. Hän oli ajanut tuulessa ja sateessa yöjunalle, tie oli vienyt Kontiolan linnan ohi, hän oli nähnyt tulta akkunoissa ja kuullut auton pihalla puksuttavan.
Kasken juhlaisesti lainehtiva liekki, Joka aaltoeli pilvein tanterilla. Teitä minä kiitän, Kontiolan loimot! Yli kaiken toki häntä minä kiitän, Valtiasta tulen riehuvan ja myrskyn.» Niinpä haastelit he onnen kalliolla Aurinkoisen ehtiessä lännen rantaan. Metsässä eräällä kivisellä aholla seisoo pieni uudistalo.