Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Tuon metsikön hawaitsemisen luulen olleen saman minulle, kuin Saharan erämaan aawoilla hietikoilla matkustawaisille karawaneille on kaukaa hawaittu kosteikko. "Tuollahan se onkin uudistalo", ajattelin, "sinnehän pääsen yöksi, enkä tarwitse jäädä tänne kuolemaan", ja kaksinkertaisella innolla rupesin ponnistelemaan metsikköä kohden.
Mutta Tuomaan elinkauden, hänen isännyydestänsä Impivaarassa aina kuolinhetkeensä asti, tahtoisin verrata kymiin, joka juhlaisesti, rauhaisesti retkeilee kohden ääretöntä, ijankaikkista valtamerta. Tuomaan talosta kaksi, kolme ampumamatkaa itäänpäin seisoi nummella Laurin uudistalo; ja oli se Impivaaran toinen puolisko, myös kutsuttu Laurilaksi.
Kokonaiskuvana esiintyi eteeni rapistunut sydänmaalla sijaitseva uudistalo, jossa jo monta miespolvea lie taisteltu ja kärsitty. Nykyisen asukkaan, kärsivän vaimon surullisen lempeät kasvot suruisine sydämineen, lapsijoukkonsa ympäröimänä, painui niin syvästi mieleeni, ett'eipä se sieltä lähtenytkään.
Näin jatkoivat he kulkuansa pitkin vuorenjyrkänteen reunaa, väliin silmäillen Otsego-järvelle päin, väliin pysähtyen kuuntelemaan ratasten kolinaa ja vasarain pauketta laaksossa, kun Elisabeth yht'äkkiä säpsähti ja pysähtyi. "Kuule!" sanoi hän. "Lapsen itkua täällä ylhäällä vuorenselänteellä! Onko täällä joku uudistalo lähistössä? vai onkohan joku pienokainen eksynyt vanhemmistansa?"
"Tinttala on minun sukunimeni nykyään, sillä semmoiseksi on se kirjoissakin jo muuttunut, vaikk'ei se alkujaan semmoinen ollut. Tinttala tulkoon tästä talostakin, sillä minä en aio nimeäni hävetä, mutta talosta ei saa tulla semmoinen Tinttala, jossa viinaa tintattaisiin", sanoi Jaakko, ja Tinttalaksi kirjoitettiin uudistalo.
Kasken juhlaisesti lainehtiva liekki, Joka aaltoeli pilvein tanterilla. Teitä minä kiitän, Kontiolan loimot! Yli kaiken toki häntä minä kiitän, Valtiasta tulen riehuvan ja myrskyn.» Niinpä haastelit he onnen kalliolla Aurinkoisen ehtiessä lännen rantaan. Metsässä eräällä kivisellä aholla seisoo pieni uudistalo.
Kun uudistalo oli puolivälissä tuota matkaa, oli siitä kirkolle pari penikulmaa, joka oli melkein talotonta taivalta. Uudistalon ympäristöllä oli puolikymmentä metsälampea, joita tavallisesti lukuisasti löytyi jokilaaksojen välillä olevilla maanselänteillä. Paljon veden aikaan juoksi näistä lampiloista vedet milloin toista, milloin toista jokea kohti.
Kerran sattui niin, että matkani kulki pitkän ja kolkon sydänmaan poikki, jonka puoliwälissä sanottiin olewan erään uudistalon. Talwi oli. Kun lähtöni kylän wiimeisestä talosta oli jokseenkin iltapäiwällä, neuwottiin minulle mainittu uudistalo yöpaikaksi.
"Tuollahan se on tawoittamani uudistalo", ajattelin itsekseni iloisesti, ja pian olin uudistalon pihalla. Pienen, uuden tupasen akkunoista loisti kartanolle iloinen walkea ja melkeinpä kadehdin niitä onnellisia sisällä olijoita, jotka siellä oliwat ulkona raiwoawalta myrskyltä suojassa. Kun sain hewosen riisutuksi, astuin kursailematta sisälle, toiwotin hywää iltaa ja pyysin hewoselleni suojaa.
Sadan vuoden kuluttua saadaan nähdä onko tämä vaikutus vahvisteleva vai turmeleva. Tätä nykyä ei Suomen pääkaupunki ole muuta kuin uudistalo tulevaisuuden korvessa, taistelutanner Itämeren ja Maanselän ristinriitaisilla tuulilla, sievä huvila meren-äyräällä, missä pieni kansanen, joka ei vielä ole maailman rautaa kokenut ja joka nuoren elinvoiman tuntee, unelmissaan luulee olevansa suuri.
Päivän Sana
Muut Etsivät