Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Hän kertoi tytöille pieniä kaskuja pääkaupungista ja tarjosi nuorille herroille papirosseja; mutta ei Freedrik eikä herra Kontio polttanut. Bruuno kurkisti salavihkaa avoinna olevaan ikkunaan ja otti sitte äkkiä kotelosta papirossin. Muutaman hetken kuluttua sattui asessori kurkistamaan ulos provastin kammarin ikkunasta.
Hänen silmissään oli jälleen niin ilkeä kiilto, että Paavo Kontio jo katui tuota ohimennen heitettyä kokkapuhetta ollenkaan koskettaneensa. En tiedä, tuntenetko häntä, hän vastasi välttelevästi. Pidettiin ennen tuloasi vähän vallatonta pilaa tässä. Eikös se ollut Pajalan nuori herra? kysyi Jaakko Jaakon-Lauri. Kyllä, vastasi Paavo Kontio hiukan ihmeissään. Sinä tunnet siis hänet?
Valtava kontio oli hänet tavottamaisillaan, mutta samalla hetkellä hän oivalsi koko murhetapauksenkin. Hänen sydäntään kouristi. Allikon toisella puolella oli juuri hänen kohdallaan suuri pyökki, ei sen kauempana, kuin että siihen melkein ulotti kädellään. Yhdellä hyppäyksellä hän saavutti sen.
Jaakko Jaakon-Lauri oli lausunut nuo sanansa harvinaisen painokkaasti ja juhlallisesti. Paavo Kontio loi jälleen terävän, tutkivan katseen häneen. Mutta mikään ihmistuntemuksen tutkain ei voinut tunkeutua tuon jääkylmän, hyväntahtoisesti hymyilevän ja tiirottavan ulkohahmon läpi.
Mutta jos sinä olet uskollinen vähässä, niin Herra panee sinut vielä paljon päälle. Nyt oli Paavo Kontio jo selvillä hänestäkin.
Paavo Kontio näki tuon kaiken, vaikka hän ei tahtonut nähdä mitään ... huomasi sen parin sekunnin kuluessa, mitkä Sinikka-rouva näytti itsensä ja ympäristönsä unohtaneena hiilustaan tuijottavan. Nyt kohotti hänkin silmänsä ja katsoi talon isäntään. Tämä kesti katseen yhtä tyynenä ja järkähtämättömänä kuin äskenkin.
Mutta kauaitse se yhä miehistä kulki, ja vaikka viimein pistihekin sen suon laidassa, josta oli lähtenyt, oikaisi se sivu makuusta ja lähti entistä nopeammin uusille ilmoille etenemään. Suon päässä kuulivat ajajat, joita ankara hiihto jo alkoi uuvuttaa, kuitenkin yht'äkkiä ankaran rähinän varmana merkkinä siitä, että kontio oli pysähtynyt.
Terve, sanoi Jaakko Jaakon-Lauri, laskettuaan kuitenkin välttämättömän salkun ensin kainalostaan ja luotuaan varovan silmäyksen ympärilleen. Oletko yksin? Paavo Kontio nousi ylös, sulki eteisen oven hänen takanaan, meni toimistohuoneisiinsa vievälle ovelle, antoi määräyksen, ettei kukaan saisi häiritä häntä, ja sulki senkin.
Te tietysti toivoisitte, että hän ei huolisi? virkahti hän sitten ohuimmalla, salakavalimmalla äänellään. Sinikka-rouva säpsähti ja katsahti sitten epäröivästi häneen kuin ei olisi kuullut oikein. Päinvastoin minä soisin kaikkea hyvää heille, hän virkahti. Taikka ... mitä te tarkoitatte? Paavo Kontio hymyili edelleen äskeistä, ärsyttävää hymyään.
Kerran heleällä heinäkuulla, kun aurinko oli mennyt metsän taa ja Kuikkalampi kajasti utuisena valkeassa, hämäräisessä yössä, kuuli Jaana aitassaan hiljaisen koputuksen seinän takaa. Hän nousi ja avasi oven, arvellen että se oli joku hänen kotiväestään. Se oli Heikki Kontio. Hän pujahti sukkelasti sisälle ja Jaana sulki yhtä nopeasti aitan uksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät