Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Oli tosin vieläkin matkaa naapurusten välillä; vielä nytkin kalavedet olivat kymmeniä penikulmia avarat, eikä vielä puuttunut saloilla samoileva kontio, ilves, susi, kettu, näätä eikä naali metsästäjän jousen tieltä.
Aina tätä tarkoitusta varten, hymyili Paavo Kontio. Taikka ... ehkä minun on varovaisinta kysyä ensin tarkoitusta. Oh, antakaa se vain hänelle! huusi Sinikka-rouva. Hän tahtoo nähdä vielä viimeisen kerran sellaisen ennen naimistaan. Minä lähden, vakuutti Pajalan herra. Kuinka hauskaa meidän neljän täällä tulisi! riemuitsi Sinikka-rouva käsiään taputtaen. Viiden! korjasi Pajalan herra.
Päivää!... Vai niin, sinä tahdot tavata minua?... Jahah, se Kuusiston juttu. Minullakin olisi ollut sinulle pientä asiaa... Huomenna? Uudella Seurahuoneella siis? Sopiiko? Paavo Kontio kiitti ja lupasi. Sitten oli hänellä hiukan keskusteltavaa apulaistensa kanssa, joista toisen täytyi huomenna mennä raastupaan.
Eikä hän voinut samalla olla kulmiensa alta kujeellisesti katsomatta, minkä vaikutuksen tämä uusi ja epäilemättä odottamaton tiedon-anto tekisi hänen puhetoveriinsa. Se teki vaikutuksen. Teillä on tytär siis? kysyi Paavo Kontio tyhmistyneenä. Tytärpuoli. Iso, komea tyttö... Miksi hän ei mene naimisiin siis?
Paavo Kontio loi silmänsä ylös ja nousi nopeasti. Se oli eräs hänen ystävänsä kirjailija, suuri kirjailija, saman ikäpolven miehiä ja hänen vanhoja nuoruudentovereitaan. He olivat yhdessä harjoittaneet paljon ylioppilaspolitiikkaa aikoinaan. Nyt he eivät olleet pariinkymmeneen vuoteen toisiaan tavanneet. Terve, sanoi Paavo Kontio, sydämellisesti hänen kättään puristaen.
All right! sanoi Paavo Kontio. Antaa hänen vain tulla sisälle. Hän pyytää tavata tohtoria kahdenkesken. Hän sanoo olevansa vanha tuttu tohtorille. Samalla pyysi hän minua jättämään tämän. Hän ojensi käyntikortin, johon Paavo Kontio heti riensi uteliaana tutustumaan. Lakitieteen kandidaatti Jaakko Jaakon-Lauri, luki hän ääneen. Ajaa kaikkia lainopillisia asioita. Omituinen nimi!
Onko pehtori kotona? kysyi Paavo Kontio ärtyneenä pitkästä odotuksesta. Missäpä hän olisi... Hevonen on heti valjastettava! Minun täytyy nyt juuri, tällä hetkellä, matkustaa Helsinkiin. Herra siunatkoon! Helsinkiin! Sellaista ei ollut vuosikausiin tapahtunut. Niin, niin! Nyt heti! Susanna koettaa nyt joutua vähän nopsemmin. Hevonen, vaunut! Mars!
Paljoko matkaa luulet olevan täältä maantietä Kuusistoon? kysyi Paavo Kontio äkisti. Hm. Vaikea sanoa tarkalleen. Mutta ehkä noin 5
Paavo Kontio oli vanha, auttamattomasti vanha, sillä hän ei voinut enää rikollista naista rakastaa. Rouva Sinikka taas oli nuorempi kuin koskaan ennen, sillä hän oli valmis kenet hyvänsä oman onnensa polulta musertamaan tai syrjään siirtämään. Heidän tiensä erosivat, tällä kertaa ijäksi.
Soutaja on vahva, vankka keski-ikäinen mies. Hänen kasvonsa osoittavat typeryyttä, mutta samalla on niissä jotakin niin konnamaista, että herättävät inhoa. Hänen silmäilyksensä ovat tylsät, niistä voitaisiin lukea ajatus: "kaikki on minulle yhtä", jos varmaa olisi, että mies mitään ajattelisi. Hänen nimensä on Kalle Kontio. Hänen elämänsä on hamasta hänen nuoruudestaan saakka yksi suuri rikos. Isäänsä ei hän ole koskaan nähnyt, äitiänsä ei hän muista. Kahdeksan-vuotiaana varasti hän; sitä ennemmin oli hän jo oppinut valehtelemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät