Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
HILMA. Mistä ne tontut suuttuvat sitten, kun rupeavat pahaa tekemään? KAISA. Rikoksista. HILMA. Rikoksista? Kuka olisi rikkonut Purimon tonttua vastaan? KAISA. Rustmestari. HILMA. Hänkö? KAISA. Hän ja sinä. HILMA. Ah! Hän ja minä niin. KAISA. Sinä pidät Roopesta? Eikö niin? HILMA. Niin. KAISA. Ja kuitenkin olet suosinut toista miestä. Sellaisesta se onnettomuus koituu.
No niin... Mutta mikä on kuitenkin tuo kammo, joka varistaa mieltäni?... Tuntuu kuin vankila perisi, jos menisin Vaaralaan... Mutta se ei ole mahdollista... Mutta mikä on kuitenkin tuo synkkä aavistus tunnon syvyydessä?... Lienee se vaan joku syrjävaikutin, joka vaikuttaa veriin jotenkin estävästi niitten säännölliseen kulkuun ja sieltä koituu sitten mieleen.
Vapaus, teille vankilasta, muille kerran koituu vasta, mutta elää vapaa henki halki Suomen surujenki. NELJ
Jos vaarin otat, kuink' on käynyt Lunin ja Urbisaglian ja kuinka heidän rataansa seuraa Chiusi ja Sinigaglia, et oudoksu, et kummaksu sa kuulla, mitenkä sukukuntain surma koituu, kun kaupungeillakin on perikato. Kaikk', kaikki, mik' on teidän, kuolee kerran kuin tekin; vaan on elon aika lyhyt, ja pitkä-ikäiseen jo kuolo piilee.
TASSO. Imartelutta sano: silmissään mun onko alentunut arvoni? LEONORA. Ei naisen suosio niin äkin katoo. TASSO. Pois päästääkö hän minut mielellään? LEONORA. Jos hyödykses se koituu, kyllä varmaan. TASSO. Mua yhä suosineeko ruhtinas? LEONORA. Voit tyynnä luottaa jaloon mieleensä. TASSO. Ja prinsessanko yksin jätämme? Sä lähdet, ja vaikk' en mä paljon ole, jotakin sentään, tiedän, hälle olin.
Huokaa noin kuin tuuli hiljaa, Nojautuu kuin hento lilja Rintaan valtiaan. »Seidi», voitettu nyt vastaa, »Vangin joka suudelmasta Saat sa, armas, Päästä heidät vaan.» Idän taivas purppuroituu, Raittiit aamutuulet koituu Peran rannalla; Purjehilla liehuvilla Rientää läikkylainehilla Seidin vangit Synnyinmaahansa.
Itse kukin luulee yksistänsä itseään tämän käskyn koskevan, ja yhdessä silmänräpäyksessä saattaa sitten saartorintama olla ummessa ja kaikki palatsin ovet miehitettyinä. Tiedätkö sinä syyn, mistä tämä käsky koituu? SILVA. Minä olen tottunut sokeasti tottelemaan. Ja ketä on niin helppo totella kuin herttuata, kun seuraus heti kohta näyttää, että hän on käskenyt oikein? GOMEZ. Hyvä! Vai niin!
Auta ei nyt Pirkon vihat, ämmä ärisee ja noituu: sai hän piiloon petran lihat, kohta hukka toinen koituu: penkkiin härjän parhaan lyövät. Kahvelit ja veitset kilkkuu, herroiksi nyt moukat syövät; piiat virnistää ja vilkkuu. Saapuu aamun suussa pappi, arvon herra, Herran miesi, Haerkepaeus, Hurtan appi; hänpä sodan säännöt tiesi.
VI. Sinä ja minä, ystäväni, me voimme tässä hupsujen maailmassa kumpikin tehdä *yhden* ei-narrin, *yhden* sankarin, jos tahdomme. Siinä olisi ensi aluksi kaksi sankaria. Rohkeutta! Siitäkin koituu itse asiassa kokonainen sankarimaailma, toisin sanoen siinä on kaikki, mitä me kaksi sen puolesta voimme tehdä.
Eikä tämä ole suinkaan ainoa. Mitä ponnistuksia vaatineekaan heikolta naisniskalta muodinmukaisten kukka- tai sammalmätästen taidokas kantaminen päälaellaan. Eikä sillä hyvä. Se paino koituu perheen kukkaroonkin, koituu ylen kipeästi. Ja muutenkin saa herrasmies tarpeeksi asti tuntea vaatetuksen ylivaltaa. Keikari ajaa jalkoihinsa kengät kuin pässin sarvet. Hän onkin narri, vastataan.
Päivän Sana
Muut Etsivät