Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Ihanainen joulu jo tullut on, Tuo miekkoisten ystävä luopumaton, Ja kaduilla pyörivi hyörivä kansa, Jokaisella myttynen kainalossansa, He lahjoja kantavat armailleen, Ken kullalleen, ken lapsilleen. Ja koht' ilo korkeimmallehen saa Ja juhlavalkeat leimahtaa, Tuhannet valkeat kartanoissa Ja haarukynttilä köyhän koissa, Kenellä on suoja ja koti vaan, Sen rientää helmahan suopeaan.
Usein utuinen minjä, Armahan anopin koissa, Kantoi suolta sammalia, Noita leipoi leiväksensä; Vesikappanen käessä, Tuota ryyppi ryypyiksensä. Usein utuinen minjä, Armahan anopin koissa, Joi pytystä pyllötteli,
Kuulesta ma kuin sanelen, Kuin sanelen, kuin puhelen. Elkäs meiän neioistamme, Elkäs viekö vehkasoille, Panko parkkihuhmarelle, Olkileiville otelko; Ei neittä ison koissa, Eipä viety vehkasoille, Pantu parkkihuhmarelle, Olkileiville otettu. Aina viilti vehnäsiä, Katseli kananmunia, Aamut aittoja availlen, Illat luhtia lukoten, Maitotiinun tienoihilla, Olutpuolikon povessa.
Mieleni minun tekevi juomahan soan olutta, soan mettä maistamahan." Tuon emo sanoiksi virkki: "Oi on Ahti poikaseni! Ellös lähtekö sotahan! On meillä oloista koissa leppäisessä lekkerissä tapin tammisen takana; tuon sinulle juoaksesi, josp' on joisit kaiken päivän." Sanoi lieto Lemminkäinen: "En huoli koto-oloista!
Sanoi Virran nuorin tyttö, Pajarin parahin lapsi: "Ei parasta, ei pahinta, Ei pisintä, ei lyhintä. Sinull' on ennen naitu nainen, Koissa entinen emäntä. Tapa nainen ennen naitu, Murra entinen emäntä!" Hannus Pannus, mies koria, Uskoi huoran houkutukset, Pahan vaimon vaavitukset, Hyppäsi sälön säkähän, Nousi laikon lautasille.
Silloin syvään huokas Suomen honka, muistui korkeat kuuset mieleen, palasi hän kaukomatkaltansa koissa käymähän isäinsä, käymään Hämeen Kiialassa, mistä lähtenyt oli suuri suku, viipymähän luona veljen armaan, Hauhon huikean tuomarin.
Tuli mies mitä parahin, puhkesi punaverinen, joka päästänsä pätevi, kohastansa kelpoavi; vaan tuli vähän vialle, tavoiltansa turmiolle: ain' oli naisissa eläjä, yli öitä öitsilöissä, noien impien iloissa, kassapäien karkeloissa. Kylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka. Kasvoi koissa korkeassa, yleni ylen ehossa, istuen ison majoilla, peräpenkin notkumilla.
Itkettää ja surettaa ja huoli tahtoo tulla, Muill' on koissa kultansa, eikä ole mulla. Ei oo kultani kotona, eikä ole täällä, Kultani onpi merellä sen ison laivan päällä. Minun kultani kaukana on ja kaukana se kukkuu, Yksin täytyy maata mennä, yksin täytyy nukkuu. Kun oisi kulta naapurissa, oisi virstan päässä, Enpä kyllä itkisi, en istuisikaan tässä.
Oi tuhat vuotta tahdon unhoittaa ja tuhat vuotta onnellinen olla ja kuulla laulua sen linnun öin! Dionysos, jumala riemun, sun satosi tuleentuu. Kaikk' kesän-muistoni vie mun on tänään syksyn kuu. Mik' on poissa, on iäksi poissa, miks eilistä surrakin! Syysselkeiden aamujen koissa ylös korjuujuhlihin! Dionysos, jumala huuman, on päiväs saapuneet.
Sodass' olj hän, todellaan, Everstluutnanttina vaan, Armeijaan ois saanut tulla, Jos ois voinut toista kuulla. Vaan hän kulki polkuaan Oman päänsä jälkeen vaan, Ketään ei hän kuulla tainnut, Eri joukon siis olj saanut. Kuule, olj min muotoinen: Päällä harmaa takkinen, Tehty kotiluhtiloissa, Keritty olj villat koissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät