Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Laivoilt' ulkonin tänne mä, näät heti huomenen koissa kamppailuun liki muureja käy tulisilmät akhaijit, sill' ylen kyllästyi lepohonsa he, intoa taiston hillitä ei voi kauemmin päämiehet akhaijein."
Mut linnassansa varrella Wolga-joen, Salissa marmorisessa, kuuluisan Sukunsa kuvain keskessä yksinään Natalia Feodorowna nyt oleksi. Juur tässä, näiden toistajain seurassa, Hän päättänyt oil ruhtinas Dmitrin nyt, Isäinsa koissa kauvan jo kaivatun, Eteensä laskea.
Viskaa lääkkehistä rahan, hoippuu Hurtta yöhön mustaan; tuntee painavaksi pahan, turhaan anoo armahdustaan. Kaksi pitkää vuotta vierii. Simo Hurtta harmentuvi. Vitkaan kuut ja viikot kierii, haihtuu talvi, vaihtuu suvi. Vaan ei vaihdu aika vainon, kuulu kuningas on poissa, alla sodan, sorron painon huokaa korven kansa koissa.
Taas, kuten kerran ennenkin, tunsin hänen pienen kätensä kädessäni, ja me puhuimme hiljaa, kuiskuttaen toisillemme, kuinka suloista on yhdessä tehdä sellaista työtä kuin nyt juuri lopetettu työ oli. Myöhään yöllä menin kotia ajattelemaan ja uneksimaan Evasta ja heräämään aamun ensi koissa tavatakseni häntä kirkolla.
Paennut on piispa, poissa Turun koulut, konsistorit, vaan ei Eljaan tutkinnoissa tarpehen nyt professorit. On nyt aika Herran pelon, tutkija nyt taivaan Luoja, kova eessä koulu elon, vaiva valtakirjan suoja. Eljas hiljaa ahkeroipi, unhoittaa jo murheen maisen. Onnen virpi vihannoipi jälleen koissa kappalaisen. Pysähtyy jo huolen pirta, vaikenee jo surun vaski.
Mikä hiljainen ja suuri onni onkaan huurtehisten puiden unelmoissa, aurinko kun talviaamun koissa katsoo metsän korkehimpaan honkaan! Autuaasti kaikki metsän henget herää, pakeneepi Hiisi vuorten lomaan. Niinkuin luottain onneen ikiomaan hymyy luonto kohti päivän terää. Vavahtaen syttyy metsän synkkä syvyys kirkkautehen talviaamun koiton.
Leipämies merestä nousi, Leipä suuna, leipä päänä, Leipä kukkaro käessä, Leipä kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Leipämiehen puolisoksi!" "Tulenpa minä sinulle, Sek' on suotu, jotta luotu, Jotta koissa kasvateltu, Leipämiehen puolisoksi." Aholla itkijä. Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella.
"Enp' on tule, enkä huoli, Ei oo suotu, eikä luotu, Eikä koissa kasvateltu Kultamiehen puolisoksi!" Sep' on mies meni merehen. Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä.
»Oi, hän ei yhdenkään ole muotoa», vastasi vieras, »tuskinpa itsensä. Koissa hänt' ennen »hellikki Maijuks» mainittiin, nyt kuuluvi vain »imarreltu Mariia». Hänt' omat suosi ja vieraat myös, ja hän näin pian kasvoi vaativaks, oikkuiseksi, mut ain' oli hän rakas meille.
Teki matka'a vähäisen, Jo tuli liki kotia Kuuli koissa kolkettavan, Veräjällä veistettävän: "Mitä veistät, veljyeni, Lakutat, emoni lapsi, Vai veistät sotivenoa, Sotikantta kalkuttelet?" "En veistä sotivenoa, Sotilaiva'a lakuta, Veistän kuollehen kotia, Katonehen kartanoa."
Päivän Sana
Muut Etsivät