Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


"Sinä voisit sen tehdä", sanoi pappi, "ainoatakaan nolppua kristittyä verta enään tässä sodassa vuodattamatta". "Ah, te puhutte ystävällisestä sovinnosta, herra pappi mutta silloin noiden uskottomain koirien verenki täytyy herjetä juoksemasta", sanoi Richard.

Miekanmittelyssä hän kaatuu; ennen kuolemaansa hän rukoilee voittajaa luovuttamaan hänen ruumiinsa kalliista lunnaista hänen kansalaisilleen, mutta Akhilleus tylysti vastaa heittävänsä sen koirien ja petolintujen raadeltavaksi. Viitattuansa vielä siihen päivään, jolloin Akhilleus Pariin ja Apollonin kukistamana on kaatuva, Hektor heittää henkensä, ja kreikkalaiset pistelevät ruumista keihäillään.

Ei enää haukkuni käy, herrani ruoska ei soi, ei pure, peljätä ei enää Lydian hirveä hurtta. koirien kauhistus, Kerberos kentillä maan. Tääll' olen kuopattu maahan mun herrani Scipion viereen. Kahden jo retkellä maan yhdessä näin levättiin, aina, kun ei levännyt minun herrani Lydian luona. Yhdessä käymme me nyt myös Manan kenttiä päin Pluton koiraa kohti mun ankaran herrani kanssa.

Menee alavalle rannalle... Nousee jälleen ylemmäksi, vedellen käsillään itseään jostakin kallionpykälästä. Sitten asettuu hän pykälälle istumaan... Alkaa miettiä, mihin paikkaan se koiratarha olisi rakennettava ... ja minkälainen se olisi tehtävä. Kuvittelee mielessään koirien elämää ... niiden vaatimuksia. Välistä kääntää hän verkalleen ruumistaan ja katselee paviljonkiin päin.

Siellä kuulin koirain haukunnasta että ne olivat pysäyttäneet karhun lähelle Upotuksen rantaa ja minä juosten riensin alas rinnettä. Karhu, suurimpia kuin olen nähnyt, mellasteli koirien kanssa pienellä aukealla paikalla metsässä.

Tulkoon siis kukin itsestään, sitä ettehän salli, ett' ois Patroklos ilo koirien iliolaisten." Kuuli sen Aias koht', uros nopsa, Oileun poika, ensimmäisenä syöksyi luo läpi taistelotelmeen, 257 sitten Idomeneus sekä Idomeneun sotiseura Meriones, uronsurman Enyalion väkiverta. Vaan kuka muististaan vois mainita kaikki ne urhot, jotka akhaijit taas sai uuteen taisteluintoon!

Mies, niin mainitsee kertomus, oli niin suunniltaan kauhistuksesta, että tuskin saattoi puhua, mutta viimein sanoi hän todella nähneensä onnettoman tytön koirien ajamana.

Heidän sinne tultuansa, nousi pian tuima haukunta, ja ulos jynkästä kuusistosta rynkäsi karhu, kiirehti pois, ja pyrynä pyöriskeli lumi hänen jäljessään. Juoksi hän, monialle mutkistellen, monialle kaarrellen liukuivat veljekset kiiltävillä suksillansa, ja koirien mekastavasta äänestä karheasti joroitteli pakkasen äkeä ilma.

Julmimmat pedot sentään jäi multa lannistamatta, viitojen suojissa ei, metsissä ei asuneet, eivät tehneet polkuja korpiin koirien kiertää: raivonneet pedot nuo rintani onkaloss' on. Kuumempi ei jano hurmeeseen ole tiikerin' ollut: verkkaan rinnassain raatelivat sydämein. Koiran hauta Tääll' olen Hektor, Scipion koira mun peittivät tänne.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät