Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Tuonne panin hanhoseni, Liitin lempilintuseni, Panin läävän räystähälle. Panin kukon kuulemahan, Mustan koiran muistamahan; Eipä kukko kuule'kana, Musta koira muista'kana. Jo päivänä muutamana, Huomenna monikkahana, Kävin itse katsomahan, Jo oli mennyt hanhoseni, Mennyt mielilintuseni." Läksin tuota etsimähän, Kaonnutta katsomahan. Vastahan halonvetäjä. "Oi veikko halonvetäjä!
Hän kävi katsomassa toisessa kamarissa ja käski minua sitte menemään sinne. Minä menin paikalla. Ryökkinät olivat juuri aamukahviaan juomassa. Minä aloin heille paipatella pahojain. Itkin ja rukoilin heiltä armoa. Kerroin kaikki minun asiani ja minkälaisessa tilassa olin. Alkoi kuulua samassa koiran haukunta. 'Eiköhän tuo karkota minun kärriltäni sikaa' ... älähdin ja töytäsin katsomaan ikkunasta.
Kolme niistä on täällä luonamme ja neljäs tuolla järven rannassa onteloon puuhun kätkettynä. Lienee parasta hakea sekin pois, sillä villeillä on koiran vainu ja helposti voisi venhe joutua heidän käsiinsä". Tämä oli Hurrysta ja hänen ystävästään aivan selvää, jonkatähden päättivät heti lähteä venettä tuomaan. Kolmas luku. Vihollisen jäljillä. Kahleissa. Seurueen etunenässä meni Hutter.
Yö ei ollut varsin pimeä, kesäkuu kun oli. Heti tämän perästä kuului ääni akkunasta sisälle sanellen: "Olkaa rauhassa siellä sisällä, se on koira joka vinkuu, kun sattui kalikka sääreen". "Olli!" kuiskasi Anna välskärin korvaan, "se on Riston paras ystävä, mutta mitä on nyt tapahtunut, eihän se ole koiran, vaan ihmisen hätähuuto, joka kuuluu ulkoa ja kuuluuhan sieltä puhettakin, ettekö kuule?"
Tuo eriskummainen ilmisaatto koiran vainun kautta, tuon skotlantilaisen ritarin ylösnousemus ja hänen ilmautuminen kuni kummitus turnauskentälle kaikesta aavistan pahaa".
Tästä saakka täytti Patras tämän velvollisuutensa joka päivä. Talven tultua, kiitti ukko Jumalaa ja kohtaloansa, jotka saattivat hänen Löwenin markkinapäivänä löytämään tuon kuolevaisen koiran. Nyt oli hän hyvin vanha, voimansa heikkonivat vuosi vuodelta; hänelle olisi ollut kovin työläs vetää kärryä lumikinoksia tahi likaisia ja liukkaita teitä ilman voimakkaan ja kärsiväisen elukan avutta.
Vähän apein mielin nuorukaiset alkoivat jatkaa matkaansa seuraavana aamuna, mutta pian he elpyivät, kun löysivät suksenladun ja kohta sen jälkeen suomalaistorpankin. Heidät vastaanotti koiran haukunta, ja heti samassa ilmestyi näkyviin myöskin uudisasukas. Hänellä oli kirves kädessä ja hän asettui uhkaavana odottavaan asentoon.
Hän varmaankin ymmärsi vallan hyvin, että siinä puussa, jota kohti minä tähtäilin, ei ollut mitään lintua eikä oravaa, mutta tottelevaisena kuten ainakin alkoi kovasti haukkua, ja kohta näin minä suden tulevan toiselta rannalta juosten jäälle. Piski näki myöskin pedon ja juoksi vähän matkaa sille vastaan. Susi laskeutui jäälle mahalleen odottamaan koiran lähestymistä.
Koska poika näkyi leikittelemässä kaikkein niiden kalujen kanssa, kuin Lauri oli saanut hänen eteensä, aukasi Lauri hyvän sanasäkkinsä, ja poika kuulteli mieluisesti ja imehdellen sitä erinomaista vaihtelehtavaa puhetta. Jos poika näkyi enemmän tavallisuutta kärsimättömäksi, uudisti Lauri taas vihdoin sen jo ajastaikaisen lupauksensa koiran antamisesta hänelle.
Voi herrani kuoliaaks lyödä mun, mut silloin kuolen ma tähtes sun. Oi Klythia, kussa sun jalkas käy? Yhä vielä ei huntusi hulmua näy! Oi Klythia, kautta Herkuleen, minä vielä sankaritöitä teen: härän suistan satasarvi-pään, Manan koiran kuljetan elämään. Oi Klythia, en ole orja vain, sadan miehen voiman sun sylissäs sain. Oi Klythia, vielä ei huntuas näy, ohi lähteen jo kypressin varjo käy.
Päivän Sana
Muut Etsivät