Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Minä poistuin heistä syrjään ja päätin, maksoi minkä maksoi, omin silmin nähdä Martin Petrovitsh'ia. Lapsellinen uteliaisuuteni oli noussut ylimmilleen. Huomenna läksin jälleen pyssy olalla koiran kanssa, mutta ilman Prokofia, Jeskovon koivikkoon. Päivä oli erin-omaisen ihana. Tuskinpa syyskuussa semmoisia päiviä muualla onkaan kuin Venäjällä.
Mutta väliin hän aina sanoi selvästi: "Tappoi se miehen, niinkuin susi koiran, niinkuin penikka koiran", jonka sanottuaan aina melkein kipeällä tavalla voivotteli ja mutisi murhatusta hengestä.
Tavatessaan toisensa he olivat kumpikin hengästyksissään ja kiihkoissaan. Antti harmitteli pyssyänsä, joka oli hänet pettänyt, eikä Pekka ollut vähemmin harmissaan. "Riennetään karhun jälkeen", sanoi hän, samalla panostaen pyssyänsä, "eikä enää erota toisistamme. Sinun pitää ampua nyt ensiksi, jos pyssy vielä kerran pettää, ja nyt eteenpäin!" Ja eteenpäin he riensivät, yli kivien ja kantojen, mäkien ja nevojen ja yhä lähemmäksi he tulivat karhua ja koiraa, kunnes olivat näitä niin lähellä, että heidän täytyi kävellä hiljaa, jotta hurjasti sykkivä sydän rauhoittuisi. Vähään aikaan ei karhu ollut liikkunut ollenkaan, vaan jurottanut yhdessä kohden, ja koiran haukunta oli käynyt kovemmaksi ja harvemmaksi. Oli selvää, että karhu olisi pian näkyvissä. Pyssyt valmiina pojat hiipivät eteenpäin, henkeänsä pidätellen, kunnes äkkiä huomasivat karhun makaavan maassa kallion juurella aukealla paikalla. Antti valmistausi ampumaan, mutta Pekka kuiskasi: "
Sanoopa sananlasku koiran kengät syövän, vaan söipä ennen muutamalta nukkuvalta hiirikin kengät. Liekö ollut humalassa hänkin, sitä en tiedä, vaan unesta herättyänsä hiiren työtä oudostuessaan kertoi siitä toiselle sanoen: "Mitä aavistaneekaan, kun yöllä söi hiiri kenkäni. Oletko vielä konsa kummempata kuullut."
Penitar valio vaimo, Louhi Pohjolan emäntä, Tule lastas päästämähän, Poikoas kerittämähän; Ota sulku koiran suusta, Haitta haukun hampahista, Kapu kielen kantimesta, Sieni koiran sieramista! Päästä poikasi pahoista, Haitasta rahanhakija, Jotta koiran kohti juosta, Penun oikein osata, Koiran juosta korven pohjat, Sapakon salot samota. Koira haukkuvi havuja.
Te olette kohdellut minua julmasti ja kelvottomasti, ja sittekin rakastan minä teitä. Te olette palvelijoillanne ajattanut minut, kuin koiran portiltanne, ja kuitenkin rakastan minä teitä. Te olette jo kolme viikkoa lähettänyt minun kirjeeni avaamattomina takaisin, ja sittekin rakastan minä teitä.
Siinä se sitte levähti, puoleksi seisoen, puoleksi istuen, ja näin, koiran pään yli, Petrovitsch luki sanomalehteä. Lents istui siinä neuvotonna, sillä setä ei ollut se jota olisi ollut luovuttaa vanhoista tavoistansa. Vihdoin Lents kysyi: "setä, minkätähden olette levittäneet sen huhun, että minä lähden matkustusretkelle?"
Kantotuolin oikealla puolen ratsasti kreivi ja vasemmalla hänen uskollinen Wolfinsa. Molemmat toivioretkeläiset seurasivat heitä, ja naarashirvi juoksi kesyn koiran lailla heidän perässään. Ritarit ja kreivin palvelijat ratsastivat osaksi kantotuolin edellä, osaksi sen jäljessä.
Hän piti huolta ruoan laittamisesta, kasvatti muutamia kanoja ja meni silloin tällöin Port-Louis'n kaupunkiin myymään sellaista tavaraa, mikä ei ollut välttämätöntä molempien perheiden taloudessa. Kun tähän lisäksi laskette pari lapsia varten pidettyä kuttua ynnä ison koiran, joka yöllä vartioitsi ulkona, saatte jonkinlaisen käsityksen näiden kahden pienen asunnon tuloista ja koko taloudesta.
Kaikki nämä synnit minä otin päälleni, uhrasin omantuntoni lapsilleni, ja mitä mä siitä sain? Pois talosta minut ajoivat kuin koiran." "
Päivän Sana
Muut Etsivät