Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mi on haitta haukullani, Kuka kumma koirallani, Kun ei koira kohti hauku, Penu oikein osoa; Mi on hallin haittaellut, Kuka koirani kokenut, Ku on tukki koiran turvan, Vainukullan salpaeli? Kovako ilma koskenevi, Rakkihini rapsunnevi, Vaiko on katsottu katehin, Silmin kieroin keksittynä?
Missä ihmeessä Nelma? Oliko hän kuollut puoskarin kynsiin? Rampa näki hänet ihan kuolleena. Hän huudahti: Mutta jos sinä kuolet ... Nelma ... niin en minä tahdo enää elää! En, minä en voi elää. Minä menen sinun haudallesi ... ja kuolen siihen niin kuin koira. Makaan siinä öitä ja päiviä ... ja kuolen kuin koira. Neljäs päivä oli jo loppunut.
»Koira!» sanoi Durward sen ajan katolilaiset eivät näet suvainneet mitään muuta uskoa. »Palveletko Muhametia?» »En», oli oppaan huoleton ja suora vastaus, eikä hän näyttänyt ollenkaan kummastuvan tai suuttuvan nuorukaisen pikastumisesta. »Oletko pakana sitten, vai mikä kumma olet?» »Ei minulla ole mitään uskontoa, vastasi mustalainen. Durward hämmästyi.
Terve veikko! sanoi Lämsän Maija, kun koira jalkaan tarttui, oli Jaakon leikillinen vastaus. Hän pani juuri muuatta vasta sidottua kirjaa puristuksiin. Terve, terve, naapurini! joll'et tuota leikiksi katsoisi! vastasi Juuso. Hän kaateli valmistettua mälliainesta kääreihinsä. Eikö tahdota lupaa täksi päivää? kysyin. No ei tuo sen pahempi olisi! vastasi Jaakko.
Sanoi vanha Väinämöinen nuoremmalle veiollensa: Hoida honkaista venettä, hoida hongan veistäjätä; pah' on orja palkatonna, paha paljon palkan kanssa osallahan mies elävi, koira toisen kohtalolla. Sanoi vanha Väinämöinen nuoremmalle veiollensa: Aina auttavi Jumala, ajan kunkin katkasevi; viipyen erät paremmat, kauan ollen kaunihimmat harvoin syötti harva verkko, silloin suurilla kaloilla.
Nyt renki voi minulle nauraa, poika ajaa minut ulos kyökistä ja koira juosta minun kumoon omalla pihallani ja lapset riidellä perintökullasta. No niin niin käypi mutta se on yhtä kaikki parempi kuin valhe, ja minä tunsin että tulin liian vanhaksi nyt taistellakseni itseni ja sinun kanssa".
No kukahan sitten tulisi herraksemme, ell'ei juuri hän? keskeytti Jegorovna; turhaan ylpeilee Kirila Petrovitsch. hänen vastustajansa ei olekaan pelkuri. Minun kotkani puolustaa kyllä itseänsä. Kipeästi koski Kirila Petrovitschiin, ja häntä koipien välissä sai hän mennä, kun Grischa hänelle ärjyi: "ulos, vanha koira, pois pihalta!"
Mies oikaisihe. Se olikin Eemeli Rautiainen. »Ja te ryömitte nimismiestä syrjään kuin orja, ja otitte hänen renkinsä piiskan-iskut vastaan kuin nöyrä koira!» huudahti Esteri halveksuen. Rautiainen oikaisihe ja katsoi pitkään Esteriä, sitten nosti juhlallisesti hattuaan ja seisoi paljastetuin päin ryhdiltään kuin ylhäinen herra, vaan puvultaan kuin variksenpelätin.
Siinä makasi Nello aivan suorana kylmillä kivillä. Patras hiipi ja kosketti pojan kasvoja kuonollaan. Luulitko että minä olisin uskotoin sinulle, ja jättäisin sinut yksinäsi? Minä olen koira sanoi tämä mykkä ystävällisyys. Poika kohottihe hiljaisella huudolla ja syleili koiraansa. "Käy pitkällesi koiraseni, kuolkaamme yhdessä, me emme ole tarpeelliset ihmisille. Sitäpaitsi olemme me aivan yksin".
Aikomukseni oli oikeastaan siihen kuolla, kuten olen kuullut kaikkien kunnon koirien tapana olevan, ja paneuduinkin jo siihen pitkälleni. Olin hyvin väsynyt näet ja minua nukutti. Mutta enhän minä ollut mikään kunnon koira! Maattuani vain pari päivää siinä, tunsin itseni jo täysin levänneeksi, ja silloinhan olisi ollut sulaa hullutusta jäädä siihen enää turhan tautta loikomaan...
Päivän Sana
Muut Etsivät