United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä näännyn, kuolen! TITUS. En minä juuri kuole vielä, mutta kovin kipeä olen ja kohta perässäs tulen. ARISTARKUS. Sano hänelle: terve tuloo! TITUS. Mitä pahaa olisin minä hänelle tehnyt, että sois hän minun kuolevan? ARISTARKUS. Kerran maattuani haudassa, huolinpa vähän kuinka jaksavat ystäväni ja viholliseni elämässä, jota itse en enään saa nauttia.
Koetin kuitenkin rauhoittaa itseäni sillä, etteivät setä ja Ville olleet ensimmäistä kertaa tämänlaatuisella matkalla. Pari tuntia maattuani oli uni kauempana kuin koskaan. Nousin, puin päälleni ja istuuduin kirjoituspöydän ääreen. Katseeni kiintyi tuohon vihattavaan kirjainlukkoon, joka minulta esti tien niihin salaisuuksiin, jotka tämä pöytä olin varma siitä kätki.
Oli kirkas, kylmähkö päivä, noin viiden tienoissa illalla, ja ruokalevon maattuani lähdin minä tavalliselle kävelylleni ennen istuutumistani työpöytäni ääreen. Pihamaa oli sula, samaten katukäytävät päivän puolelta. Mutta niin pian kuin aurinko painui huoneen harjan taa, veti pimento rapakot ja purot riittaan, ja kengänkannat karahtelivat astuessani.
Maattuani siinä kolme tai neljä tuntia verisessä lumessa monien kuolleiden keskellä, olivat minut korjanneet ja vieneet välskärin luo, mutta tällä ei ollut aikaa ruveta hoitamaan minua ennenkuin toisen päivän illalla. Irvistellä täytyi, mutta eipä kannata siitä nyt puhua, sillä ilo teki minut terveeksi jälleen.
Aikomukseni oli oikeastaan siihen kuolla, kuten olen kuullut kaikkien kunnon koirien tapana olevan, ja paneuduinkin jo siihen pitkälleni. Olin hyvin väsynyt näet ja minua nukutti. Mutta enhän minä ollut mikään kunnon koira! Maattuani vain pari päivää siinä, tunsin itseni jo täysin levänneeksi, ja silloinhan olisi ollut sulaa hullutusta jäädä siihen enää turhan tautta loikomaan...