Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Luonto veti niin voimakkaasti, että täytyi tehdä se, mikä ei ehkä aivan oikein ollut: ottaa haasta hevonen ja hypätä selkään. Mutta kahden mäen notkossa juuri puolitiessä pysähtyi ruuna ja meni siinä silmänräpäyksessä niin märäksi, ettei kuivaa karvaa, ja värisi kuin viluinen koira. Ja minuakin tuntui jokin voimakas käsi hartioista painavan.
Petit vaivainen valasi, söit kuin koira kunniasi. RISTO. Valehtelee, hi, hi, hi. Voi, peijakas, kuinka hän osaakin omiansa panna. JOHANNA. Ja sitä sinä vain naurat, Risto. Valehtelenko minä? Katso minua suoraan silmiin ja sano vielä kerran se sana, jos voit. JOHANNA. Voithan sinä, Risto! Joutuu sitä johonkin tässä maailmassa, minkä sittapörrö seipääseen. Tee, niinkuin hän käskee, Risto.
Ei kulunut montakaan iltaa ilman että Erikson, hänen vanha palvelijansa, joka oli ollut talossa toistakymmentä vuotta ja oli uskollinen kuin koira, sai pienen herätyssaarnan osakseen. "Oletteko, Erikson, ajatellut, miten käy, jos teidät ensi yönä temmataan pois?" Erikson ei vastannut eikä Bengtin kysymys saanut hänen totisissa, synkissä kasvoissaan mitään muutosta aikaan.
Hänen jalkojensa juuressa makasi suuri halleva koira, silmät ummessa, ikäänkuin nukuksissa. Pitkät selkä-karvat, jotka vähän väliä pystyyn nousivat, osoittivat kuitenkin selvästi, että niitten omistaja oli valppovalveillansa taikka ainakin levottomia unia näki.
Musti katsoi kummastuneena minuun. Sekin saattaa olla mahdollista, virkahti hän sitten. Kaikki on mahdollista tässä maailmassa, jossa ei ole alkua eikä loppua ja jossa kaikki kiertyy kerälle, mitä ikinä me ajattelemme. Ja hetken perästä hän lisäsi hiukan raskasmielisesti: Ennen olin minä oikea koira. Nyt olen minä vain tarukoira.
Muuten hän voi oppia paljon; mutta oppimatonna hänellä on, samatekuin usialla oppimattomalla ihmisellä, oikiat koiran tavat. YKSI KATSOJA. Koirahan tuo onki. OLUVINEN. Annapas olla poika, vain koira on se, kuulkaat päälle. KATSOJA. Enhän minä tuota koiraksi sanonutkaan, mutta vaan koiran näköiseksi. OLUVINEN. Tässä on nyt vielä se kaikista kummallisin eläin nimeltä Porseen.
Hän hoiteli sitä niin suurella huolella, että koira tuli aivan terveeksi ja hänen voimansa palasivat jälleen. Patras uudelleen seisoi vahvoilla, terveillä jaloillansa. Monen viikon kuluessa oli koira aivan hyödytön, lähellä kuolemaa; mutta koko tällä ajalla ei yksikään torasana loukannut korviansa, ruumiinsa ei tuntenut ainoatakaan kipeätä tärähdystä.
KULLERVO. Neito, minä en tahdo sinusta erota, minusta et pääse, vaikkas pakenisit Lapin vuorille ja siellä niinkuin vuohi jyrkästä jyrkkään hyppelisit; minä vahtosuin, kuin hurja koira, sinua väsymättä vainoisin, ettäs miestä halveksit, uroon pilkkana pidit. Mitä huolit tästä merkistä? AINIKKI. Olisitko rosmo? jos niin, niin ole armelias mua kohtaan.
Minä tyydyn siihen, kun saan olla sen kanssa silloin, kun se tahtoo. Kun ei huoli, olen poissa ja teen sille työtä. Se siitä minua kiittää. Jos kyllästyykin minuun, ja menee muiden luo, niin taas välistä muistaa minutkin ja silloin tulee minun luo. Ja sinä olet siitä hyvilläsi ja annat silittää itseäsi kuin koira? Olen.
"Päivää, päivää, ka, kun ne olisivat sen tappaneet, kun eivät luulleet kalua tulevan, vaan tulipahan ... kohta otetaan lasta pois ... menkää, tytöt, nyhtämään nuorta heinän helvettä pellon pientarelta ... katsohan, kun ei välitä yhtään emästään ... hoitajansa kättä vain imee.... Kerran minulla oli koira, jota vähän aikaa hoidin, niin se seuraili niin, että kun en saanut haihtumaan muuten, niin piti sitoa ja minun lähteä veneellä suuren selän yli jaa, jokos minä sanoin päivää, terve, terve ... menkää, tytöt, menkää ... minä heitän sille vielä olkia vuoteeksi.... Käydään tuonne pihaan.... Istutaan vaikka tähän rappusille.... Mitäs sinulle sitten oikein kuuluu?... Olitko juhlilla?
Päivän Sana
Muut Etsivät