United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tuo tyhjäntoimittaja", jatkoi hän viitaten leuallaan Souvenir'iin, "tahtoisi aina kiusata minua; mutta teidän, hyvä herra", näin kääntyi hän viskaliin, "teidän ei sovi arvostella Martin Harlow'in tekoja ja toimia; teiltä puuttuu siihen kykyä. Virkamies te kyllä olette, mutta puhutte pelkkää roskaa. Ja ylipäänsä tehty mikä tehty, päätöstäni en muuta... Ja voikaa hyvin nyt. Minä lähden pois.
Muitten lapsien kanssa en ollut paljo tekemisissä; he kutsuivat minua punatukaksi ja kyökki rouvaksi, taikki pieneksi pöllönaamaksi ja pilkkasivat minua vointinsa mukaan. Lapsilla on välistä kummallinen halu kiusata toistaan.
"Tommi, sinun tulisi minua sääliä eikä tuonlaisilla syytöksillä minua suotta kiusata. Pilkka oli minusta niin kaukana, että sydämeni oli lähes haljeta surusta."
Lopulla viikkoa selitti lääkäri, ett'ei pikku potilasta saisi enää kiusata täydellisessä pimeydessä, vaan olisi päivänvaloa vähitellen päästettävä sisään. »Joko nyt?» huudahti Frédérique... »Ja minulle sanoitte te, että se kestäisi toista kuukautta...» Lääkäri ei tahtonut ilmoittaa hänelle, että silmä oli ainaiseksi sokaistu... Mitään parannuksen toiveita ei ollut olemassa.
"Mutta, täti", lausui Dora hyväileväisesti, "kuulkaat nyt. Teidän täytyy lähteä. Minä aion kiusata teitä, siksi kuin annatte minun tahtoni tapahtua tässä asiassa. Minä aion toimittaa semmoisen elämän häijylle pojalleni, jollei hän saata teitä lähtemään. Minä teen itseni niin ikäväksi ja niin tekee Jip myöskin! Te suotte vielä, että olisitte hyvällä lähteneet jo aikoja sitten, jollette nyt mene.
Valan vahvan vielä mä vannon: iliolaisilt' en tuhopäivää pois minä torju, valkean liekkinä vaikk' yliyltään leimuamassa ois koko Troia ja sen sytytelleet aimot akhaijit." Here valtiatar helo-olka kun tuon oli kuullut, kohta Hefaistoa kielsi hän, armast' aaluvatansa: "Lakkaa, lapseni, kuulu Hefaistos, noin kovin ei sun kuolollisten vuoks sovi kiusata kuolematonta!"
Ja hän vihasi vaimoaan sentähden, ja hän näytti oikein nauttivan siitä, että sai kiusata vaimoaan, kun hän tuli kotiin poikamieshurjasteluistaan, valitti kotona kaikkea, väitti, että siellä tulee elämä yhä huonommaksi, oikeaksi helvetiksi. Aamiainen tuntui väliin hyvin kiusalliselta. Pari kolme kertaa vaihtoi isäntäväki sanoja teräviä kuin puukonkärki.
»Niin, mä sanon, että jos ei tule luja, niin ainakin löyhä.» »Miksei tästä luja tulisi, vahvaa hyvää rautaa kun on, häh?» Seppää huvitti kiusata tarkkaa miestä. »Saattaahan siitä tulla lujakin.» »No ja saattaako tulla löyhäkin?» Sepän teki mieli nauraa, vaikka ei ollutkaan naurutuulella.
CASSIUS. Näin solvata ei tohtinut mua Caesar. BRUTUS. Vait! Hänt' et kiusata näin tohtinut. CASSIUS. En tohtinut? BRUTUS. Et. CASSIUS. Enkö tohtinut? BRUTUS. Et tohtinut, vaikk' olis henkes mennyt. CASSIUS.
En ole tahtonut kiusata häntä aiemmin ... niin kauan kuin tuo juttu vielä oli tuore... Pitäkää te vaan huoli omasta asiastanne, ettei se kiveen iske. Puhuen asiat paranevat!... Arvelin vaan ... ei suinkaan Johannalla nyt enää mahda olla mitään sitä vastaankaan...? Kreeta, käskekää Johanna tänne! Olisi tässä hiukan asiaa ... mutta ei sillä niin kiirettä ole...