Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
TIMON. Sun-laisees ryöttään sylkeä ei viitsi. APEMANTUS. Ruton oma, kirottavaks liian halpa! TIMON. Sun rinnallas on puhdas joka konna. APEMANTUS. Pitaalia on kaikki, mitä haastat. TIMON. Jos sinut nimitän. Sua pieksisin, mut kädet saastuis siitä. APEMANTUS. Voi, että kieleni ne mädättäisi! TIMON. Rupisen koiran pentu, sinä, pois! Ma kuolen kiukusta, kun elät. Pyörryn, Kun näen sun.
"Väärään... Väärään linja!" kertasi Dampbell kiukusta kähisten. Sitten hän tömäytti kantapäätään lattiaan ja kirkui: "Enkö minä sinulle sanonut, että se pitää viedä järveen, ja sinä kehtaat tulla sanomaan että miehet lähtivät kesken... Minä näytän sinulle huomenna, että eivät lähde miehet kesken, eikä ennenkun minä lupaan."
"Ehkä olette jo valinnut minulle morsiamenkin?" "Niin olenkin." "Noh, antakaapas kuulla. Onko hänellä edes nenä ja kaksi silmää? Suuta on hänellä arvattavasti liiaksikin." "Suu on hänellä kuin mansikka, ja silmät on hänellä niin kirkkaat ja säkenöitsevät, että niistä voisitte saada tulta piippuhunne." "Ehkä ne säkenöitsevätkin kiukusta?"
Hän oli aivan pakahtumaisillaan kiukusta, ettei turkkilaisia oltu suin päin karkoitettu Euroopasta, vaikka tilaisuus siihen olisi ollut niin mainio; hän raivosi kaikkia Euroopan valtioviisaita vastaan, hän sadatteli Englantia, joka kateellisena vielä kerran rupesi tukemaan Ottomaanien portin mädänneitä pihtipieliä.
Ukko Swart suuttui, hänen kasvonsa muuttuivat aivan ruskeiksi paljaasta kiukusta ja hän käski heidät mennä... No mihin hän heidät käski menemään ja mitä hän muuten sanoi, ei mahtanut olla niin erittäin kauniisti sanottua ja sopivaa musikanteille, sillä kaksi heistä, räikkätorven soittaja ja bassoviulun vinguttaja, tarttui ukon kaulukseen aikoen heittää hänet ulos vaunuista.
Kiukusta kihisten, lähtivät kaiken kolmen hakemaan miestä, joka oli kukon antanut, mutta sinä päivänä, samoin kuin edellisinäkin, oli monta sataa maamiestä tullut, niin että mahdoton oli löytää todellista, varsinkin kuin hänen nimensä ja kotipaikkansa olivat tietämättömät.
"Te kirotut narrit", huusi hän kiukusta melkein tukehtuneella äänellä. "Ettekö huomaa, että Forest koettaa pelastaa tuon kavalan ja vaarallisen vanhan tyrannin hengen? Mutta sen ei pidä häneltä onnistuman. Osanani saaliista vaadin Leeten henkeä ja hänen elävän tyttärensä." "Tee, mitä tahdot, Bob", huusivat jotkut joukosta. "Jättäkää tämä talo, Forest", käski Robert Fest.
Hän ilmoitti aikomuksensa heti ja nimitti yhteen menoon ja enemmittä mutkitta uuden, perustettavan paikkakunnan virkamiehet, noudattaen tietysti tässä toimessa samaa järjestelmää, jota hänen synnyinmaassansa pidettiin tapana. Tuomareiksi, raatimiehiksi ja polisimestareiksi nousivat yht'äkkiä miehet, jotka vast'ikään olivat purreet hammastaan kiukusta.
Kun vanha nainen, joka istui, kuin kuningatar sohvassaan, näki sisään astuvan herran, niin rypisteli hän kulma-karvojansa aivan, kuin kiukusta ja nipisti huulensa kovasti yhteen aivan, kuin pidättääksensä takaisin sen suuttumuksen sanan, joka jo oli huulillansa. "Neiti!" sanoi herra Menneval ja kumarsi syvään. "Herra ministeri Chaptal lähetti minut luoksenne."
Kaikin voimin hän ponnisteli tätä väkivaltaa vastaan, huusi ääneensä kiukusta ja heräsi omaan ääneensä. Silloin hän nousi seisoalleen, pyyhki kyyneleistä tulvailevia silmiään, pani uuden kääreen lapsen kaulan ympärille, noudatti sitten lääkärin neuvoa ja meni ulos raittiisen ilmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät