Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Siitähän tuosta puhuitte nimen kirjaan panemisesta", vastasi Anni. "Niin tosiaankin, siihenhän minä jäin", jatkoi Sikke-muori kertomistaan. "Matti-pappi oli vuoroin kironnut, vuoroin siunannut, lukenut lukujaan ja tehnyt senkin seitsemän temppua, vaan mitäs tyhjästä, veri se vain verenä pysyi.
Hän ei sitä voinut; jalkanahka esti hänet siitä, ja sitä hän ei voinut saada napeista auki. Hän oli kauan huutanut ja kironnut, ennenkuin pieni kyytipoika itkien saapui hänen luokseen. Mutta kyytipoikakaan ei voinut kapteenia päästää pulasta. Siihen oli hänellä liian vähän voimia. "Leikkaa puukolla poikki nappihihna", käski kapteeni.
Nyt yht'aikaa ystäväni omakseni sain ja isän armaan löysin. Isäni, teille kuolleen äitini terveykset saatan! Ei kironnut hän teitä, ei, vaan siunasi ja sanoi: »jos sun isäs luoksesi palaa vielä, niin sano hänelle terveiseni, sano: terve-tuloa mereltä eksyttävältä!» Niin hän haasteli hetkeä ennen kuin silmä-kantensa umpeen kävit. Sovinnon kihara-hiuksinen enkeli tänään vallitsee.
Katso», jatkoi hän, »minä syljen tähän maahan, minä kiroon sitä! Hirvittävä olkoon sen perikato! Jos tapaat kartanonisännän, kerro hänelle minun sanani, kerro hänelle, että Jennet Clouston on kaksitoista sataa ja yhdeksäntoista, kertaa kironnut hänet ja hänen väkensä ja vieraansa, poikansa, vaimonsa ja tyttärensä, synkkä, synkkä olkoon heidän perikatonsa!»
Mutta minä olin jo itsekin kironnut itseni. Melkein tajutonna hoiperruin pimeään porstuaan ja suistuin sieltä, väkijoukon tieltäni väistyessä, ulos rappusille, jossa lyykähdin istualleni. Minun annettiin siinä olla kenenkään häiritsemättä.
Sen tehtyänsä sanoi hän isännälle: Jos sinulle joskus maailmassa tapahtuu joku vastahakoisuus, niin älä sentään rupea kiroilemaan sillä vaan pahennat oman mielesi, ja se on hirveää toistenkin kuunnella. Tuosta puheesta peljästyi mies pahanpäiväiseksi eikä siitä päivin enää koskaan kironnut, vaan eli hyvin siivosti elämänsä loppuun asti.
Se ilkkui hänelle kaikkien hänen hankkeittensa hukkaa: turhaan hän oli vanhan Reidan tuhonnut mitään voittamatta, turhaan hän oli kirkon kironnut, turhaan Lapin heimon karkoittanut, turhaan Annikin uhrannut ja monet uhri-elukat teurastanut.
"Kironnut, niinkö sinä sanoit? Ei! En minä heitä kiroa... Siitä he eivät välittäisi. Mutta katon, katon minä hävitän eikä pidä heillä oleman kattoa päänsä päällä niinkuin ei minullakaan ole. Saavat vielä tuta Martin Harlow'in! Ei ole vielä voimat minulta menneet! Saavat tuta, ketä he ovat narranneet. Ei pidä heillä olemaan kattoa päänsä päällä!" Minä hämmästyin.
Silloin muisti hän äskeisen kamppailunsa ja ajatteli siitä: Paistoivatko kaikkeuden tähdet hänelle vai paistoivatko, että hän tällä hetkellä tuntisi kenen hän oli sydämmessään kironnut? Mutta ei hän kamppailuansa katunut, eikä hän katsettansa tähdistä pelästyen kääntänyt.
Olinpa, missä olin ... mitä se sinuun! Ensi kerran kuuli Panu vaimoltaan semmoisen sanan ja semmoisella äänellä. Hän hyökkäsi häntä vastaan, käsi ojona. Mutta emäntä huusi, astuen puolestaan hänkin Panua vastaan, huusi ihan hänen suunsa sisään: Poikaasi olin saattamassa! Joukoa? Joukoa, jonka olet hulluksi kironnut, umpikiroihin kironnut. Reita tuli sanaa tuomaan. Poika houri ja höpisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät