Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Regina oli noussut pystyyn ja tarrautui väristen Boleslavin käsivarteen. »Tule!» sanoi hän. »Toivottavasti pääsemme joukon lävitse.» Ja hän oli menemäisillään vanhuksen ohitse. Mutta tämä astui uudestaan hänen tielleen ja levitti käsivartensa hänen eteensä. »Olet siis isäsi arvoinen! Ja niinkuin isäsi olen kerran kironnut, niin kiroon nyt sinut tällä hetkellä ja tämän naisen sinun kanssasi.
Ehkä toruu sinua, Elina, huomenna meidän tähden. Tschih, tschih, tschih! Elkää naurako, elkää naurako. Hän taas meitä kiroo. Mutta hän ei kironnut enää, eikä torunut, eikä herännyt. Hiljaista oli Rollerin huoneessa ja pimeätä. Kun uuden päivän valo tunki sisään, ei se enää eloa saanut tuohon kylmään ruumiisen, joka oli vuoteella.
Niin, asemanne on säälittävä säälittävämpi kuin poikani, sillä hänen on ainakin suotu kuolla kunniansa puolesta. Mutta te hyi hyi miltä mahtaneekaan tuntua mielestänne, kun maankavaltajan poika, tuo lurjus, jonka kunnioitettava kirkkoherramme on kironnut, marssittaa teidät huomisaamuna taipaleelle. Sinä, Born, harjaa saappaani, käskee hän, sinä, Bichler, pitele jalustinta ja muuta sellaista.»
Oliko hän poikansa kironnut? Oliko umpilukkoon kironnut? Ehkei se ollutkaan Kiesuksen hallussa? Ehkä oli oma haltijansa sitä heittänyt? Panulle tuli hätä, hätä siitä, että oli lapsensa umpilukkoon loihtinut. Nyt se ei koskaan pääse siitä irti, nyt se on kaikeksi iäkseen kirottu! Vielä kerran lähti hän etsimään ja vuorta kiertämään.
Claudio, sinä mun impeäni, säteilevä niinkuin aurinko, olet kironnut, häväisnyt, ja tämähän polttaa mun sydäntäni. Giovanni! GIOVANNI. Mitä tahtoo herrani? CANZIO. Viimein toki tässä. Mutta kuinka kuluu ijankaikkinen aika? GIOVANNI. Kohta ehdostaa. CANZIO. Ehdostakoon jumalten hämäränaikaan! Missä on ystäväni Claudio? GIOVANNI. Hän on jättänyt linnamme.
Sen uskottiin voivan tapahtua perkeleen avulla. Vieläkin on sellainen usko osaksi vallalla. Vieläkin on maaseuduilla kaikellaisia "poppamuijia" ja "poppamiehiä", joilta haetaan apua erikoisiin tauteihin, etenkin kun luullaan, että joku vihamies on kironnut johonkin tautiin, jota lääkärit eivät voi parantaa.
"O, äitini", sanoi hän, "eikö isäni ole kironnut minua? Anna minun maata tomussa ja tuhassa siksi kun kuulen hänen peruuttavan ne kauhistuttavat sanansa ja siunaavan lastansa." "Ei hän sinua kironnut, Naomi; hän ainoastaan puhui surua ja vihaa sinussa tapahtuneesta muutoksesta.
"Minä otan neuvonne vastaan ja vaihdan pieniksi rahoiksi kaikki mitä tarkoitatte, äiti; puhuminen käy teille raskaaksi. Tuon minä nyt jo ymmärrän. Hän ei saa olla liian ylpeä vaan ei ylen ystävällinenkään". "Sepä se, mutta minä näen jo ihmisen suusta, onko tuo suu jo kironnut, torunut ja sättinyt, ja tekeekö se tuommoista mielellään.
Monta kertaa minä suruissani olen kironnut häntä, mutta ehkä kohtalo vartavasten oli määrännyt asiain kulun tällaiseksi, sillä enhän muuten olisi tutustunut kristittyihin enkä oppinut ymmärtämään sinua..." "Usko minua, Marcus," lausui Lygia "Kristus tahtoi johdattaa sinut luokseen." Vinitius nosti kummastuneena päätään. "Olet oikeassa," sanoi hän vilkkaasti.
Ja sinä», hän jatkoi kääntyen äkisti Ioneen päin ja oikea käsi koholla mutta silloin Glaukus hurjana puuttui puheeseen: »Lakkaa, hurjimus! Minut olet kironnut, ja minä tyydyn jumalten tuomioon. Minä halveksin ja uhmaan sinua! Mutta älä päästä sanaakaan tästä neidosta taikka minä muutan sinun kirosanasi kuolinhuudoiksesi. Varo!»
Päivän Sana
Muut Etsivät