Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Mit' ihanaa ja suloista maa kantaa Ja jaloa mink' ihmisrinnass' on, Työn hedelmät ja voitot taistelon Ne nöyrästi hän synnyinmaalle antaa. Jumalan kirous On pyhä rakkaus: Kun sydän hyljättynä halkeaa, Elämä kuihtuu, toivo katoaa, Yön rauha poistuu, päivän kirkkaus Ja katkeraa on joka tuulahdus: On autio, on tyhjä silloin maa.
Ja varakreivi vastasi: Niin, se on kaunista! Näin herätti tämän aamun heleä kirkkaus ikäänkuin vastakaiun heidän sydämissään. Yht'äkkiä tulivat näkyviin
Sen silmistä loisti niin ihmeellinen kirkkaus. Helena tuijotti kauan sen silmiin aivankuin hän olisi ennen muinoin ne nähnyt, ja rupesi eläintä silittelemään. Ja susi ymmärsi Helenaa, se nuoleksi nöyrästi hänen käsiään, murisi ystävyyden merkiksi ja koetti kaikin tavoin osoittaa, kuinka äärettömästi hän oli hänelle kiitollinen.
Siellä on kyllä kesäyön kirkkaus, mutta ilmassa liikkuu aina nuo kylmät, jäähdyttävät juovakkeet, joita huokuvat roudasta sulamattomat suot. Siell' varjot on niin viileät all' leppäin, koivujen, ja lehdot kullan-kiiltävät, ja laine vilpoinen. Kuink' autuus siell' on armahin kultaansa armastaa, sielt' uskoisuus on syntyisin ja sinne halajaa.
Siell' yleni hän, siellä syttyi koitto Sieluunsa pohjan taivaspalosta, Ja isänmaalle kunnia ja voitto Säteili vienosti sen valosta. Ja siellä hälle sielun hartautta Herätti salon syvä huokaus, Siell' antoi rauhaa, riemun runsautta Kotoisen lammen tyyni kirkkaus.
Ruusut palasivat prinsessan kalvettuneille kasvoille, verevyys hänen huulilleen ja heloittava kirkkaus hänen raukeihin silmiinsä. Kaikki läsnäolevat lääkärit katsoivat toisiinsa hämmästyksellä. Kuningas katseli Arabialaista laulajaa ihmetellen ja hämmästellen.
Taivaan kirkkaus himmenee; aurinko kadottaa loistonsa ja näyttää kuuta tummemmalta; puiden viheriä muuttuu likaisen viheriäksi; linnut muuttuvat levottomiksi; eläimet harhailevat väsymättöminä ympäriinsä; ruumiin haihtuminen lakkaa; kieli tarttuu kitalakeen, polttava jano syntyy, ja hengitys raskautuu. Vesi haihtuu äkkiä nahkaleileistä, ja koko karavani voi pian juomaveden puutteesen nääntyä.
Kaikkialla vallitsi hiiskumaton hiljaisuus, ainoastaan sen Nazarius huomasi, että puut etäällä värisivät, ikäänkuin joku olisi niitä ravistanut, sekä että kirkkaus yhä häikäisevämpänä valautui tasangolle. Kummissaan hän alkoi katsella apostolia. "Rabbi, mikä sinun on?" kysyi hän huolestuneena.
Matti teki muistutuksen tämänkin laulun johdosta, sanoen: Kirkkaus ja kiilto se ihmistä juomaan kai houkutteleekin; vaikka hän kirkkauden sijaan löytää helvetin pohjasta nousevan sinisen lieskan. En vastannut mitään, ajattelin vaan, että surkea todella on, jos niin moni, joka kalaa anoo, saa kalan sijasta mujuisen kyyn. Oletko ollut juovuksissa, kysyi Matti minulta.
Maalla asuessani ajattelin taivasta uutena, kauniina ilotarhana, jonka keskellä elämän-puu kasvoi, mutta nyt asuttuani Lontoossa vuosikausia, olin enemmän ajatellut sitä kaupunkina, jota Jumalan kirkkaus, jolla ei ole alkua eikä loppua, valaisi ja jossa oli monta asuntoa ja kultaiset kadut, joilla autuaat riemulauluja laulaen käyskentelivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät