Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Torella ei ollut iloisempaa hetkeä, kuin istuessansa pikku Eli sylissä leikkien hänen hiuksillansa ja kuunnellen hänen hohottavaa nauruansa, joka kerta kun sai vetää Toren parrasta ja tämä oli huutavinansa. Hän rakastikin isää yli kaiken. Kun vanha Gunhild tahtoi ottaa häntä, kiljasi hän täyttä kurkkua, ja äitiä hän pelkäsi melkein yhtä paljon.
No-no, älä siinä sentään liikoja laskettele, pidä varasi, muuten... Mitä muuten, sanoi pieni mies epätoivoisasti. Olemmeko me mitään pahoja tehneet? Suu kiinni! kiljasi nyt päällysmies ja pieni mies vaikeni. »Mitäs tämä nyt onkaan?» ajatteli Nehljudof itseksensä mennessään pois.
Matrjona Pavlovna voi tulla, kiljasi hän riuhtoen itseänsä irti ja todellakin joku lähestyi ovea. Sitten tulen luoksesi yöllä, sanoi Nehljudof. Olethan yksin? Mitä herran nimessä, ei millään lailla!
"Mutta, Michel, muista toki, että Beatrice, näin meidän kesken sanoen, on," kreivinna katsahti ympärilleen, eikö muka kuka kuuntelisi "kohta 30 vuotta vanha." "Vaikka 90!" kiljasi kreivi. "Minä vaan en salli, että tyttärestäni tulisi nunna." "Nunna!?" "Niin, nunna jonkun pastorin kanssa." "No mutta, Michel! Mieheensä kiinni-sidottu vaimo ja nunna: mikä eroitus!"
Noin parin tunnin kuluttua tulivat isäni ja entinen Helmikangas kaikessa hiljaisuudessa meidän pihaamme ja menivät suoraa päätä aukolle, jolla arkku oli. Minun arkkuni! kiljasi Helmikangas, nähtyänsä arkkunsa, ja veti sen pois kätköpaikasta. Ei ollut avainta, sillä se, joka arkun oli varastanut, oli vienyt avaimenkin, ja Helmikangas käski sentähden tuoda hänelle kirveen.
"Neiti Krawen?" kysyi hän peljästyneenä. "Sanokaa, onko se hän?" Kamari-rouva nyökkäsi ja sanoi: "onnettomuudeksi kyllä, teidän armonne, se on hän." Aivan, kuin ärsytetty leijona kiljasi Klairon ja ojensi molemmat kätensä taivasta kohti. "Minä olen petetty", huusi hän; "hävittömästi petetty!"
Niinpä kävi kerran, että poika, jota hän tuikkasi äimällään, kiljahti ja ilmoitti pastorille syyn, minkä tähden hän kiljasi, ja kuka siihen oli syynä. Silloin kutsuttiin Olli esille. Ja vanha arvoisa pastori koetti isällistä hyvyyttä pahan-ilkisen pojan kanssa. Hän ei ruvennut kohta torumaan ja lyömään, vaan kysyi rauhallisesti: "Mihinkä siis laki on tarpeellinen?"
"Isä!" rukoili Eulampia viimeisen kerran. "Vaiti!" "Martin Petrovitsh! veli hyvä, olkaa jalomielinen, antakaa anteeksi!" änkytti Souvenir. "Isä kulta!" "Vaiti, pentu!" kiljasi Harlow. Souvenir'iin hän ei katsonutkaan, sylkäsihän vaan hänen puoleensa. Samassa ilmaantui Kvitsinski portille seurueineen kolmilla rattailla.
"No, minä laulan paremmin", vastasi Olli ja lauloi taas: "Keitäs kultani kahvia, Ja keitä ero-pannu; Hei, ei meiltä ennen rakkaus lopu, Kuin kahvi-valkea sammuu!" "Vai niin, roisto!" kiljasi Kreeta ja viskasi kerma-kannun Ollille päin silmiä. "Kiitoksia!" lausui Olli ja naureskeli vain, kuten ennenkin.
Flurenbauer katsahti nuorukaiseen hämmästyneenä, mutta sitte kiljasi hän vihastuneena: "Haa, minä tahdon päästä tämmöisestä kohtelusta! Mitä hävyttömyyttä se on, että vieraat ihmiset tunkeutuvat asuntoon, eikö voida odottaa siksi kun isäntä tulee kartanolle?"
Päivän Sana
Muut Etsivät