Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Tuota vastausta ei ukko Vargentin ollut odottanut. Hän kiepsahti puotiinsa ja kiljasi puotipojallensa: "Niiraselle ei saa antaa lainaksi yhtään eikä Sjöblomillekaan." "Eihän ne ole koskaan tahtoneetkaan." "Niin, mutta ei saa antaa, muista se!" "No, no." Kirjakaupan akkunasta äänsi herttainen mamseli: "Näkiks Niirain se Sjöblomi suur kala?" "Näinhän minä kyllä." "Se on yks hyvä fiskari."
Hän yritti ruveta tarkempiin selityksiin, mutta Pugatshev keskeytti hänet. "Kuinka sinä rohkenet tulla eteemme mokomilla turhilla asioilla!" kiljasi hän, siepaten paperin sihteerin käsistä ja heittäen sen Saveljitshin silmille. "Tuhma ukko! Tavarat on otettu: suuri vika!
Seurakunta veisasi, ja niin hiljaisesti, että nuorukaisten ja lasten neliääninen veisu kuului aivan hyvin ja selkiästi. Se oli ihmeenihana kuulla. Ja jos joku vanha ämmä välistä kiljasi liian kovasti, nykäsi häntä lähinnä istuva, muistuttain, ettei hän turmelko ja pilatko Jumalan palveluksen juhlallisuutta.
Kun haamu kuuli tämän, kiljasi se uudestaan ja kalisti kahleitansa niin hirveästi yön hiljaisuudessa, että kaupungin vartiamiesten olisi täydellä syyllä sopinut haastaa häntä oikeuteen rauhan häiritsemisestä.
Everstiluutnantin silmät säihkyivät tulta, ja hän löi nyrkkiänsä pöytään "Näiden kunniattomien roistojen pitäisi kaikkien päällänsä maksaa uhkarohkea hävyttömyytensä!" kiljasi hän. "Pyydän teitä, ystävä everstiluutnantti, olemaan rauhallisna. Eiväthän he ole tehneet mitään pahempaa, kuin sanoneet sen, mitä koko maailma ajattelee.
Ylös, kiljasi hänelle tirehtöri.
Mene pois, sillä muutoin en takaa, voinko hillitä itseäni!" "Sinä erehdyt, Antti; minä kadun..." "Mene jo, Yrjö, tahi armahtakoon Jumala sekä sinua että minua." Yrjö otti pari askelta oveen päin; vapisevalla äänellä kysyi hän: "Tahdotko kelloa, niin saat sen?" "Mene, Yrjö!" kiljasi toinen, ja Yrjö kiiruhti ulos. Vaan Yrjölle oli käynyt näin.
Kaukaa häämötti Olgalle lappalainen, joka polvillaan laahas itseänsä kivelle rukoilemaan Ibmeliä. Sakea sumu levittihe tuon maiseman yli. "Seis," kiljasi tienosoittaja. "Meidän täytyy nyt antautua rajuilman valtaan!" miten lappalaiset itse tavallisesti lausuvat. Jata seisahti. Oli kokonaan tyyni ja niin sakea sumu, että sitä, vappuksen sanain mukaan, saattoi veitsellä leikata.
Heistrokin Liisa hohkasi ikään kuin painavia tunteita itsestään karkottaaksensa, ja viimeisen sanan lopputavun hän kiljasi itkuun pillahtamalla. Hän nimittäin oli jo äsken kertonut, miten hän luuli kylästä tullessaan oman tupansa palavan. "Kyllähän sen arvaakin, kun jokainen menee omaan poveensa," sanoi joku.
Hän säilytti sittenkin vastenmielisyytensä ja loukkaavan pelkonsa jalopeuraa kohtaan, kunnes tämä suuttui ja kiljasi hänelle kauhealla äänellä: »mene sitten tiehesi!» avaten kitansa ja ravistaen harjaansa ikäänkuin aikoisi se nielaista hänet sen sijaan että hänelle suotiin vapaus mennä tiehensä. Tämä tarina muistutti hieman Frédériquen suhdetta kansaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät