Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"Kaupungissa käydessäni tulen aina tervehtimään sinua. Tottapahan tukkukauppiaskin sanoo minulle Josun olevan ahkeran ja uskollisen. Ihmisen ei pidä elämän kiitosta tavoitellakseen, mutta uskollisen ja ahkeran pitää hänen aina oleman." Viimeisen yön tahtoi Josu maata yhdessä huoneessa. Hän veti sänkynsä Topiaan sängyn viereen, pani väliin tuolin ja kellon tuolille.
Katsos tänne, tässä on lipas, pistäpäs vaan avain reikään, no niin. "En, minä en katso." "En uskalla, Juho! Tuntuu aivan kuin varastaisin, sinun täytyy katsoa tänne!" "Täytänkö taskusi? Vai kulta sinua enemmän miellyttää?" "Kiitoksia, Juho kulta, tuhannen kiitosta!
Mutta paljonhan oli jäänyt aikaan saamatta, mitä olisi ollut aikaan saatava. Maantien oli hän hommannut, mutta ei saanut kiitosta siitä ainakaan alussa. Ja koskia oli perkkauttanut, niin että Kontokoskestakin nyt voi päästä kuka hyvänsä, kun siihen ennen hukkui joka vuosi monta veneellistä.
Jumala oli tosin antanut tälle miehelle harvinaisen laulu-äänen, ja se ansaitsee ainoastaan kiitosta, että hän sitä tahtoi käyttää kunniaksi Jumalalle joka sen oli hänelle antanut, ja ihmiskumppaniensa iloksi ja mielenylennykseksi. Hän lauloi siis useita hymniä hyvin ylevällä tavalla, eikä siis sellaisessa galoppi-tahdissa, joka tavallisesti on vallalla englantilaisten kirkkolaulussa.
Itse Caesarkin, jonka toisella puolella istui Poppaea, toisella Pythagoras, oli hämmästyksissään. Mutta sitten hän vasta oikein ihastui, kun veneiden välille ilmestyi nuoria, sireneiksi puettuja orjatyttöjä, jotka vaatteiden asemesta olivat verhotut vihreään verkkokudokseen, ja silloin sai Tigellinus osakseen kiitosta.
Koska loppui kirkkovuos, Olin aivan synnin suoss'. Synnin tietty seuraus Kuolo on ja kirous. Jesus syntyi jouluna; Siitä sain mä toivoa. Kristus oli kuvattu, Lunastajaks luvattu. Enkel' lausui taivaasta: "Rauha olkoon mailmassa!" Vasta vuonna uutena Aukas suuni Jumala Laulamahan kiitosta Uudest' armoliitosta, Minkä maailmaan Hän toi, Mullekin siis osan soi,
"Maistuuko teille tämä viiden ja neljänkymmenen vuoden vanha portviini?" kysyi Wilding. "Niin josko maistuu" sanoi Bintrey . "Joo! kyllähän se!" "Se onkin parahasta päästä meidän paraammassa kellarissa, jossa pidämme viiden ja neljänkymmenen vuotista portviiniämme." "Tuhannen kiitosta, herra", sanoi Bintrey "tämä on erinomaisen hyvää."
Siinä henkilössä, joka on saavuttanut viimeksimainitut ominaisuudet, ei herää muuta kuin ylenkatsetta tai korkeintain paheksumista sellaisten seikkojen johdosta, joista muut loukkautuvat. Kunniasta. Kunnialla tarkoitan ilon lajia, joka perustuu rakkauteen itseämme kohtaan, ja joka johtuu siitä, että luulemme tai toivomme saavuttavamme kiitosta toisilta.
Mutta yksi asia vielä. Jos vain tahdot, niin saat minulta velaksi leipää. Tunnenhan sinut sen verran. Maksat sitten kun voit. JOHANNA. Tuhannen kiitosta! Nyt kun minulle tulee työtä, voin sen ehkä piankin suorittaa. VAPPU. Kas tässä on puoli leiviskää. Anna minä panen sen tuohon vaatteeseen. JOHANNA. Jumala palkitkoon sinulle hyvyytesi minua kohtaan, Vappu.
Emmekö siis iloiten Kiittäis Häntä, veisaten, Vaeltain myös vakaina Herran armon paisteessa! Veisatkaamme riemuiten, Että kaikuu taivaasen, Jesukselle kiitosta, Kun Hän auttaa kuolosta! Näin me käymme turvalla Herran tietä saarnalla Syntisiä kutsumaan Helmaan Isän armiaan. Henkes, Jesus, meille suo, Rohkeutta, Voimaa luo! Sanas pyhä valkeus Olkoon sieluin viisaus! Amen!
Päivän Sana
Muut Etsivät