Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Mutta jolla on kansakunnan asiat hallittavana, hänen pitää katsoa Jumalata ja velvollisuuttansa, eikä palkkaa ja kiitosta. Ja totisesti, viimen Jumala palkitsee kaiken hyvän, niin kuin hän kaiken pahan rankaisee.» Näin Toivonen puhui ja teki, mitä hänen piti.
"Suur kiitosta, hyvä ystävä! Kyll' se on julman lusti kut minä saan sunnundan oikke färski kala. Niin, niin, Niirane se muistaa vanha leske." Ja eukko parka niiaa niiaamistaan, ja kyynel oikein kiiltää hänen silmässään. "No mitäs turhia. Hyvästi nyt vaan!" Poikettuaan sitten puodissa, astui Niiranen Vargentin'in puodin ohitse hänkin.
Näiden kahden mielenliikutuksen hyödyllisyys. Kunnian ja häpeän tunteet ovat molemmat hyödylliset siinä, että ne kohottavat meitä hyvettä harjottamaan, edellinen toivon, jälkimäinen pelon avulla. On vain tarpeellista kehittää arvostelukykyä erottamaan sitä, mikä todella ansaitsee moitetta tai kiitosta, jott'ei hävettäisi hyviä tekoja, eikä kerskattaisi pahoista, kuten moni tekee.
Niin, niin, myötteli äiti, vaikka hän kyllä ymmärsi Kirstin sisällisen ajatuksen. Minulle se tulee olemaan virkistävänä muistona niin kauan kuin elän. Albert taaskin vilkaisi kelloaan. Aika kuluu, täytyy kiirehtiä. Kiitosta nyt, täti. Hän ryyppäsi lasinsa pohjaan ja tarttui hattuunsa. Sanoi sitten jäähyväiset ja toivotti tädille terveyttä.
Oli ollut aivan erityinen sisäinen tyydytys tietää, ettei kukaan tiennyt siitä työstä, mitä hän nyt teki, ja ettei hän nyt sitä kaivannutkaan, ei kiitosta, ei tunnustusta ei edes omalta itseltään. Sillä ei hän nyt enää tuntunut tarvitsevan eikä kaipaavan edes suoritetun työn näkyvien tulostenkaan suomaa palkintoa. Saiko hän jotain aikaan vai eikö mitään sekin oli hänelle yhdentekevää.
Tänäänpä juuri oli tuommoinen onnettomuuden päivä siitä hetkestä asti, kun Worse kuuli että Randulf oli poissa; sentähden ei hän havainnut mitään ilon aihetta klubissa eikä konttorissa, ei kauppapuodissa eikä meriaitassa, vaikka asiat oli nuhteettomasti hoidettu hänen poissa ollessaan ja hänen väkensä olisi ansainnut enemmän kiitosta kuin saivat.
Ei sitä osaa kukaan oikein toiselle selittää, sanoi ruustinna, omin silmin se nähdä pitää ... kyllä sitä täytyy käydä katsomassa! Suur' kiitosta! Jokohan pitänee käydä ? Kyllä ... ihan varmaan, ja ottaa Liisa mukaan. Mahtaa kai sen mieli ruveta sinne tekemään, kun kuulee. Ruustinna lähti askareilleen, mutta rovasti ja Matti juttelivat vielä minkä mistäkin.
Ja hiipivä nurku on hiljennyt, salakuiske ei enää soi, ilo ilmoille myrskynä puhkesi nyt ja se hälle kiitosta toi; hurraa tuhatääninen raikahtaa: »Kenraalimme uljas, hurraa!» Toinen oli Stool ja toinen Luoti heistä nimeltään, yhtä vahvat, yhdenmoinen miehuus mielessään, saman Saimaan rantamalla yhdess' ylenneet, saman kurkihirren alla kuomat kiistelleet.
Minä olen oppinut antamaan maamiehelle suuremman kunnian kuin tähän asti ja teidän talossanne käymättä en ehkä koskaan olisi sitä oppinut. Suurempaa kiitosta minä en kaipaakaan, sanoi isäntä ja kuokki edelleen kannon juurta, niin että mutaiset kuokokset kääntyivät nurin.
Tähän vaikuttaa myöskin eräs maailman tapa, eräs poikamainen ylpeys veljissä, eräs vissi solvennusäänne ja useinpa kilvotteleminenkin kuka heistä on väkevin, joita ei tavallisesti tapaa tytöissä, ja siis löytyy harvoin perheissä yhtä ikäisiä lapsia, joissa eivät tytöt helposti yhdy kasvattamaan jotakin raa'oista veljistänsä, kuitenkaan saamatta kiitosta vaivastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät