Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Onpas siinä viheriöivää alankoa niin pitkälti kuin silmä kantaa! Mutta pian jättää kiitävä juna nekin jälkeensä. Yhä etelämmäksi tullaan. Oulun läänin eteläosassa alkaa jo kaikenmoinen viljelys tulla näkyviin. Peltoja, niittyjä ja hyvin rakennettuja kyliä näkee siellä täällä tuon tuostakin. Iltapuolella päivää saavutaan Pohjanmaan rannikolle ruotsinkielisen väestön asuma-aloille.
Hän oli vielä auttanutkin heitä ruumiin asettamisessa Numan sarkofagiin. Sitten hän oli hiljaisella äänellä, kyynelettömin silmin lausunut: "Etkö sä nää, miten kaunis on, miten ylväs Akilleus? Siksipä häntä nyt vartoo kuolo ja sallimus synkkä. Taistelun pauhussa nyt hänet turmion isku jos kohtais, Keihäs heitetty tai läpi ilman kiitävä nuoli."
Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä: Kun aamua odotan, puoless' onpi jo päivä, Kun puolehen odotan, ehtivi kohta jo ilta; Vaan illoin siintävi silmiin aamuinen taivas. Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä. J
"Vangitse sinä riehuvat ja myrskyävät meren aallot. Vangitse myrskyn vihurit ja sen turmiota tuottava, kiitävä voima! Vangitse pääskynen lentoon! Vangitse kaikki tulen kuluttava ja murtava, mahtava voima. Vangitse tulivuoren ammottava, tulta ja laavaa syöksyvä aukko.
Kaukana piiriss' istuivat tähyellen akhaijit kilpaajoita, kun kiitivät nuo pölypilvenä kenttää. Ensiks Idomeneus näki valjakon, valtias Kreetan, piirist' ulkona istuen, kuss' ylävämp' oli kumpu. Kaukaa kuuli ja tunsi hän äänestään ajomiehen, selveni silmiin koht' ori kiitävä myös, tuta helppo, karvaltaan punaruskea, vaan lumivalkea laukki sill' oli merkkinä otsassaan kuin pyöreä täyskuu.
Tuon näki tuskakseen Patroklos, kumppanin kuolon, syöksyi päin sotarinnastaan kuin kiitävä haukka, konsa se naakkoja tai ketorastait' arkoja vainoo: miehiä päin Lykian sekä Troian noin sinä syöksyit, Patroklos hepourho, nyt kostoon kumppanin surman. Niskaan sai Sthenelaos, Ithaimenes-sankarin poika, hält' ison, iskevän järkälehen, kivi raateli jänteet.
Ensimmäisenä Nestor nyt kumun kuuli ja virkkoi: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Harhako vai tosi lie, vaan virkkaa mieleni käskee: soi kumu korviin kuin kavioitten kiitävä kapse. Kunpa Odysseus siellä ja urhea myös Diomedes tuomass' orheja ois kaviokkait' iliolaisten! Vaan kovin pelkään, että akhaijein sankarit parhaat lie tuho kohdannut seass' Ilionin sotalaumain."
Ukkonen jyrähteli niinkuin viha hänen sielussansa; hänestä tuntui ohitse kiitävä tuulenpuuska vinhuavan hänen otsansa ympäri, niinkuin se vinhusi puiden ympäri, joiden oksat taipuivat ja joiden lehtiä se tempoi irti; hän kiljui kilpaa myrskyn kanssa, ja hänen äänensä katosi luonnon mahtavaan ääneen, joka, samoinkuin hän, tuntui huokailevan ja vaikertavan.
Saraheinistä hän seppeleen Surkean nyt sitoi päähänsä, Ohdakkeesta oksan taitti, sen Pani hempumeksi rinnalleen; Teki olkivyön ja kääri sen Hoikan vartalonsa ympäri. Noihin puettuna orjatar Astui linnaan nuoren ruhtinan. Toinen laulu. Samassa hän lausuu orjalleen: "Mun orhini tuo, Iwan! Tuo myös mun valkea haukkani, Se tänään kiitävä on." Moskwaa, sä tyyneä virtanen, Mik' on tohu rannallas?
Mutta jos on sana tuo tosi suora ja vilpitön sulta, mennös kuolematonten luo sekä kutsuos joutuin 54 kiitävä Iris tänne ja ampuja kuulu Apollo, vaskenvälkkyvien jott' Iris akhaijien keskeen viestinä käskyn veisi Poseidon-valtiahalle tauota taistelemasta ja kulkea pois kotihinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät