Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Tätä!" ja luutnantti veti esille pienen kultaristin taskustaan ja antoi sen kiiltää kääntäen sitä sinne tänne sormiensa välissä. "Se on kaunista, eikö niin?" Kolibri nosti silmänsä välinpitämättömästi. "Ah, risti", sanoi hän, "me emme pidä semmoisia". "Kuin? sinä et kanna mitään ristiä? Oletko sinä sitten juutalainen tai turkkillainen?" "Me emme pidä semmoista", kertoi Kolibri.
"Ei se ole entistään korkeammalla", vastasi emäntä. "Ei suinkaan olekkaan", sanoi Marit. Hän istui vähän aikaa ja katseli ympärillensä. Eräässä kaapissa seisoi muutamia kirkkaita hopeakannuja, ja kirkkaita vatia ja astioita riippui seinällä. "Rikkaan miehen talo tämä näyttää olevan, eikä sitä tarvitse kullata, joka jo kiiltää.
Seinät ovat runsaasti koristetut stukki-teoksilla ja lehdityksillä; kupea laki seeteripuusta, joka, korkeutensa tähden, melkein katoaa hämärään, kiiltää vieläkin runsaasta kultauksesta ja Arabialaisen pensselin loistoisista väreistä.
Mutta eipä kaikki ole kultaa mikä kiiltää, eikä hopeata, mikä hohtaa. Ei myös Juusenkaan kosioretki ollut niin onnellinen, kuin hän sen unelmissaan kuvitteli. Sillä samana päivänä sai hän sieltä palata takaisin kokonaan toisella mielellä kuin mentyään, lieneekö hän sieltä pois rumputettu, vai mikä lienee syynä ollut. Sen vain tiedämme, että naimisesta ei tullut mitään.
Yhä enemmän ja enemmän innostui kenraali, ja yhä useammin keskeyttivät joukkojen riemuhuudot hänen puheensa. "Teidän kädessänne, pojat", huusi hän, "on nyt isänmaan onni ja maine! Kansamme kunnian kilpi kiiltää silloin vasta täydessä loistossaan, kun se tuhatkertaisesti on huuhdottu ja pesty vihollisen verellä!" Sotilaiden silmät hehkuivat ja posket punottivat.
Kyllähän on Kerstilän patruuna upeata miestä, sanoi vaarini, tultuansa sisään kamariin vierasten mentyä, mahtaneeko hänellä olla omaa kaikki? Tietysti, vastasi siihen isäni. Mutta minä pahoin pelkään, ettei ole kaikki kultaa kuin kiiltää. Omaa hänellä tietysti on kaikki. Mahdotonta! Minä muistan, kun hän oli pieni puotipoika ja köyhä, ett'ei sen köyhempi kukaan voi olla.
Kelpaa niiden keskellä nyt »volangia» heittää, maata riippumatossa tai kahviakin keittää. Joka viikko vieraita ja joka päivä joulu! Onpa siinä orpanoina Kajaani ja Oulu. Tulee poiat porvarien: Tukka kaunis kiiltää. Rouvat raatimiesten käy ja laahus maata viiltää. Virkamiehet Paltamonkin Kives-ruukin muistaa. Siellä toti oiva on ja juttu hyvin luistaa.
Ethän, Valpur! Sun riemus näin mä, vaunuihin kun astuit. Kuink' ihanasti suusi hymyili, Kuink', armas tyttö, silmäs kiilsivät! VALPURI. Silloinpa silmä kirkkahimmin kiiltää, Kun kyyneleit' on täynnä. AKSEL. Kuinka, Valpur, Epäillä taisit? Eikö näyttänyt Kaikk' onneksemme käyvän? Luultuun onneen Olenko hourupäisnä tänne syössyt?
Sinulla on talo ja karjaa ja kaikkea muuta, mutta mitäs minulla; sinulla on oma leipä, mutta minä olen ostoleivässä; kolme ruplaa viikossa saa leipään, vaikka mistä. Kun tulen kotiin, on leipäkin lopussa. Taaskin pane puolitoista ruplaa liikkeelle. Niinpä annakkin minulle omani. Siten saapui suutari tienristeyksessä olevan kuvakappelin luo. Sen takaa kiiltää jotain valkoista.
Vaan meilt' ei sulolahjaa hetkisen Pilata murhe saa, ei syäntä viiltää Oi näätkö, iltaruskon hohtaen, Kuink' armaan lehdon halki majat kiiltää! Aurinko sammuu ... ei! vaan valosäteillään Hän loistamaan läks toista maalimata!
Päivän Sana
Muut Etsivät