Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Minä en ollut milloinkaan nähnyt semmoisia kiharoita kuinka minun olisi ollut mahdollistakaan, koska semmoisia ei milloinkaan ollut löytynyt! kuin ne, joita hän pudisti kasvojensa eteen punehtumistaan salatakseen.
Aamullapa auringon valossa Peilihin nyt silmäs impi rukka, Hämmästynnä lausuin kyynelissä: "Unissani kultan' ylisteli Ihmetellen pääni kiharoita, Liehuivat kuin tuulen lainehissa, Päivyen keväisen kullatessa: Iloitsinpa tuosta ujostellen. Vaan nyt ikän' itken ilkityötä, Kujertelen kurja kiharoita, Hävetenpä katson kultahani, Uskallan hänt' tuskin toivoella."
Oikeinpa vilusti, piti viskata huivi hartioille yönutun päälle. Anna kiersi paperiliuskoja hiuksiinsa, kähertääkseen huomiseksi kiharoita otsalle ja ohimoille. Välinpitämättömästi hän sitä teki, melkein vastenmielisesti. Tuota kähertämistä hän nyt oli jatkanut joka ilta monta herran vuotta ... ja mitä varten?
Hänellä oli pienissä jaloissaan kultaompeleiset samettitohvelit, ja silkkisukan peittämiin korkeihin nilkkoihin katsahtaessa ajatusta huimasi. Korpinmustia kiharoita pitivät huolimattomasti koossa pienet kultakammat, niinkuin sen ajan tapa oli. Loistavan valkoisissa sormissa säteilivät kullatun pronssilampun valossa jalokivet, kirkkaat kuin vesi.
Otsassa oli pieniä sinertävän mustia kiharoita, ja niitä riippui rintaa ja selkääkin alas, vaan sittekin seppelöi mitä kauneimmat palmikot pientä päätä en käsittänyt, miten se voi kantaa kaiken sen komeuden, vielä vähemmin, että hän liikutti päätään niin nopeasti ja keveästi. Peittämättömän ihailemiseni luki hän selvästi kasvoistani.
Keisarinna, itse äiti, äidin lahjan Otti vastaan hellyydellä, Silittäen poikasien kiharoita Noin hän virkkoi antajalle: "Eipä ota Katarina antimia Vasta-lahjaa antamatta, Tytär kulta, mitä tahdot, sano, että Velkani mä saisin maksaa."
Hän silitti tytön pehmeitä kiharoita, lausuen: »No, tyttäreni, eikö tämä ollut hupainen ilta?» »Olipa kyllä. En saattanut ajatellakkaan, että näin hupaista olisi ollut niin suuressa seurassa kuin meillä nyt oli. Paavokin oli ilomielisempi kuin ennen.» »Mitä nuoresta paronista pidit? Hän oli sinulle hyvin kohtelias.» »Sitä en minä ollenkaan huomannut.»
"Kuinka olette häijy!" lausui Kolibri, jonka pientä päätä jonkulainen pilvi kiharoita, kultakappaleita, solkia ja tähtiä ympäröitsi, ja joiden joukossa eräs korea, sininen perhonen oli istutettu juuri hänen otsansa yli, ja jonka päälaelta kiharoita ja yllämainituita koristeita kuin vesiputouksena valui hänen kauniin niskansa yli.
"Oh", huudahti Massurius, nuori kauppias, joka etupäässä kaupitteli kauniita orjia ja orjattaria ja josta kaksimielisesti sanottiin, että hän oli sellaisen tavaran hienoin tuntija "pehmein pyyhinliina on kaunis tukka" ja hän kampasi sormillaan viereensä polvistuneen Ganymedeen pitkiä kiharoita.
Liddyn uni oli pitkä ja makea. Se olisi kestänyt vieläkin kauemmin, jos hän ei olisi herännyt siihen, että hänen päähänsä hiljaa koskettiin. Avattuansa uniset silmänsä näki hän entisen isäntänsä, erillään, seisovan hänen vieressään. Toisessa kädessä tämä piti palavan kynttilän, toisella hän silitti Liddyn vaaleita kiharoita, joilta tuo ruma luukko oli liukunut alas.
Päivän Sana
Muut Etsivät