Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Nyyhkytys keskeytti nuoren miehen, mutta kuitenkin saattoi kuulla, kuinka katkennut ääni jatkoi: Tapah... tukoon... sinun... tahtos...! Oi, Jesus, jokin alkaa huutaa Bartekin rinnassa, oi Jesus! Ei, nyt hän ei enää kestä kauempaa! Vielä hetkinen, ja hänen täytyy huutaa: "Herra, tässä minä olen!" Niin, ulos ikkunasta, metsään... Tapahtukoon mitä tahansa!
Sitä ei ihminen kestä, tulee viimein höperöksi. MIKKO. Ole vaiti. Tuommoisesta alituisesta hopotuksesta luulet hänen sitten paranevan. Heitä hiiteen. Katsopas tänne, Topra! Tokko muuttuu iloiseksi mielesi? TOPRA-HEIKKI. Tuossako te niitä pidätte? Päättömät kollot! Eikö teillä ole järkeä sen verran että hakisitte niille piilopaikan.
Tokko vironnee siitä enää elämäänkään.» »Voi, synti sentään! Ja kun muistaa, kuinka ihana sekin rouva oli tyttönä ollessaan. Kukoistava ja terve kuin ruusunnuppu. Sen minä teille sanon, Hanna neiti, elkää ikinä menkö naimiseen. Elkää olko niin hullu. Ajatelkaas, saada lapsia, joka toinen vuosi, taikka hyvästä lykystä joka ikinen, ja imettää niitä sillä välin. Eihän sitä kestä mikään.
Robert oli kuitenkin pysynyt hyvillä mielin ja hilpeällä luonteellaan myös koettanut ilahuttaa miehistöäkin. Hän piti huolta monesta hauskasta hankkeesta, leikistä ja hupaisuudesta saadaksensa mieliä iloisiksi ja hilpeiksi. Kapteeni ei saattanut olla häntä tästä kiittämättä. "Ei kestä kiittää, kapteeni," Robert vastasi.
Kas niin, olkaa nyt rauhassa, elkää ajatelko enää koko moskaa. SYLVI. Kyllä hän vie. Saattepa nähdä. Ei, minä en kestä tätä enää. En jaksa ponnistella vastaan minun täytyy antautua sen valtaan voimani ovat lopussa. ROUVA HAKE. Luuletteko sitten, että olisi helpoitukseksi teille, jos saisitte tavata herra Hovingia?
Ja niin se tällä haavaa onkin: minulla ei ole muuta neuvoa kuin kuolema. Minä kyllä tiedän, että se on häpiällistä, mutta parempi on kuolema, kuin vaivalloinen elämä. Minä olen joka päivä kuin murhaaja. Sitä en kestä. Minä itken yöt kadoksiin, ja siitä syystä minä itseäni ylenkatson.
Natalja Feodorovna huokasi raskaasti: Täytyyhän kahleissakin ollen jotain tehdä. Ei, Ivan Ivanovitsh, jättäkäämme tämä asia. Siihen minun sydämmeni vielä kerran pakahtuu. En kestä. Nyt rupesi Hannes kyselemään vallankumouksellisista ja samassa muisti, ettei hän ollut vielä kertonut siitä, mitä Natalja Feodorovnan käynnin jälkeen oli hänen kotonansa tapahtunut.
Jäät lähtevät, on pyhä vapauden jyske! Mut tuolla, mut tuolla mitä maassa niin kierii? Mädät lehdet vain hautaansa vinhasti vierii! Mikä niillä niin kiire ja kauhu ja hätä? Elon uuden ne nousua kestä ei tätä! Siis kuulunko syksyyn vai kevät-aikaan? Saat uskoa vain oman tarmosi taikaan! Mut rakkaus jos sydänraukan jo särki? Se maahan siis hautaa, mut säilytä järki!
En ma enää kestä täällä.» Kysyy Affleck: »Minkätähden?» Vastaa Arnkil: »Vallanpäällä tääll' on rammat, tääll' on ruhat, missä ennen miekankärki; käskijätä tääll' on tuhat, vaan ei enää miehen järki».
Voi veikkonen! vastasi Liisa aivan kuin samalla kertaa muistaen kaikki retket, joilla oli ollut hevosta viemässä ja laskettanut mitä kavioista oli lähtenyt. En minä nyt tällä kertaa enää olisi ajanut kovasti, vaan Kuivalan Janne tapasi minut matkalla. Hän vei Heikkilän tammaa ja rupesi sitä kehumaan. Hyvä se onkin Heikkilän tamma! sanoi isä. Ei, veikkonen, se kestä Viitasen mustalle!
Päivän Sana
Muut Etsivät