Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Ukko Lauri tuli myös huoneesen ja nyt otti vieras esiin pienen kirjan ja alkoi sokertelevalla ruotsinkielellä kysellä: "onko huonetta; onko vuokrata huonetta; maksetaan hyvin?" Lauri ukko ymmärsi nyt, että vieras oli ihminen, ja arvasi heti, että hän oli yksi noita "engelsmanneja," jotka kaiket kesäkaudet asuvat Niklaksen talossa Skalstugassa ja kalastavat "angelelilla" tunturijärvissä.
Kesäkaudet oli hän kylvettäjä, sillä kaupunki oli kylpypaikka, ja sitä paitse oli hän saattaa hyvin sanoa luonnoltaan sairaanhoitaja. Varhain ja myöhään oli hän liikkeellä, ja yhtä kepeä oli hän jalaltaan, joko hän liiteli tanssisalissa pitäen viinilasilla täytettyä tarjotinta tasapainossa tahi hiipi varpaisillaan sairashuoneessa kupillinen kaurasoppaa kädessä.
Tuomelassa asui pari ylioppilasta, jotka tahtoivat viettää kesäkaudet maalla suuren vesirikkaan järven rannalla. He olivat talon ruoassa ja isäntä läksi kaupungista tuomaan Juhannukseksi vähän muonaa. Menihän sitä enemmän särvintä, kun oli vierasta väkeä. Reeta koetti siistiä huoneita.
Kyllä se vielä mahtaisi jaksaa saarnatakin, vaan taitaa olla laiskan-sitkeä, jotta ei viitsi." "Vai laiska? Ehei, joka kuuluu yölläkin tallissa pistelehtävän vähän väliin ja itsehän se kaikki kesäkaudet kulkea kuuppaastaa heinäniityillä väkensä kanssa. Olihan tuo vielä viime kesänä itse ollut ruispaloakin kyntämässä, jos totta lienee."
Tuvassa istui joitakin mustia, nokisia, tervaisia jätkiä, jotka kesäkaudet rantamaiden talonpojille sysiä ja tervoja polttivat mäntykankailta kahden puolen vedenjakajaa.
Tässä oli minulla kaski silloin, sen laitaan tämän salvoin. Minä täällä kesäkaudet kaskia viljelin ja kalaa pyysin. Kotitalosta ei minulle joudatettu muuta apumiestä kuin tuo Marja. »Ota matkaasi tuo mieron venakko, sielläpähän on lähempänä kotimaataan», sanoivat. Yhdessä me kerran kesässä tänne kotikylästä suuret selät soudettiin.
»Ja eikös tätä ole hiukan koristeltukin vehreillä havuilla ja punaisilla kuusenkukilla?» »On, on; tämä on oikea linna! Siitä onkin jo kaksi vuotta, kun me olemme viimeksi puhelleet ja nyt me tapaamme toisemme linnassa.» »Niin, emme me tosiaankaan ole usein toisiamme tavanneet», puhui nuorukainen vieno jälleenmuistelun väre äänessä »me jotka ennen oleskelimme kesäkaudet yksissä.
ARVIRAGUS. Kesäkaudet Ikäni kaiken kaunokukkasilla Koristan synkkää hautaas; sielt' ei puutu Esikko kalvas, muotos ilmikuva, Ei sinikello, suoniesi väri, Ei ruusunlehti, jonk' ei tuoksu voita Sun henkes suloisuutta; punatulkut, Nuo harrasnoukkaiset, häväisten rikkaat Perinnönsaajat, jotk' ei hautapatsast' Isilleen suo ne sulle tuo, ja sitten, Kun kukkasaika loppuu, talviturkiks Laheinta sammalta.
Ei hän ollut tietäjäksi valmistautunut, ei hänestä ollut loihtijaksi kaiken kansan; metsissä oli hän ikänsä kaiken samoillut, kesäkaudet kalassa kaukaisilla saarilla asustellut ja sillä välin istui hän mieluimmin kantelonsa ääressä soitellen ja laulua laatien. Joutuisi edes nuori Panu siihen ikään, että hänestä uhripapiksi olisi.
Kuin mitä outoa aavistain, tupanamme hän usein talvella istautui, takan ääressä poltti ja haastoi mennehen vuoden saaliistaan sekä ens' kevähästä. Näihin asti, hän naureli, painaen peukalon piippuun, onkehen ol' enimmäkseen turvaunut kesäkaudet; nyt tekis verkkoja hän, muka, tuottais siimat ja koukut kaupungista ja alkaisi oikein nyt kalastella. Näin tuon vanhuksen tuvassamme ma haastavan kuulin.
Päivän Sana
Muut Etsivät