United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
»On se... Ja väkevää sen pitää ollakin ennen kuin Kenosen laisen miehen kellistää», myönsi Tahvo, ollen hieman erotuulella. Ja pujottaen rihmaa neulan silmään kertasi hän: »Niin... Jotta vieläkö sitä Pirhoselle mitä kuuluu!» »Eipä tuota erikoisempia... Läksin muuten vain kysymään, jotta eikö se Kenonen jo joutaisi tulemaan niille meidän pennuille housuja ompelemaan?»
Siinä ommellessaan hän komensi: »Käskekääpäs rahtilaiset sen Kanasen akan panna ryykkyyrauta hiilille, jotta saa vähä näitä lahkeita sujauttaa!» Käskyä toteltiin. Rahtilainen jo huomautti Kenosen komenteluista: »Näkyy se tämä Kenonen jo opetelleen nuo isännänkin ilveet, kun se osaa jo noin äkkipäätään käskeä ja komentoa pitää.» »Joo. Osaa Kenonen!
Mitä taas Ihalaisen Anna Liisaan tulee, niin siinä kehasi Tahvo liikoja. Anna Liisa kyllä oli hänestä vähän pitänyt, vaan ei rakastanut hulluuteen asti. Pahimmin tuuliajolle oli jäänyt juuri Kenonen, joka kierteli rauhatonna pitäjästä pitäjään, milloin juoden, milloin ommellen.
Hän kerskasi salaperäisenä: »Oleko ääneti?... Kuule, Antti Ihalainen! Elä sinä ylpeile sillä talollasi, sillä et sinä vielä tiedä, vaikka kuka siinä sinunkin talossasi kerran isännyyttä pitää!» Jussi oli saanut valjaat kuntoon, hyppäsi kärriin ja hihkaisi tamman täyteen ravijuoksuun. Mutta Kenonen jatkoi matkaansa. Hän tuli Variksen mökkiin juomaan vettä janoonsa.
Vanha mies! Ihan on näet ottanut laillisen eron koko Anna Liisasta.» Itse Variskin siunaili siihen: »No kyllä se villitsijä saa vakaankin miehen vietellyksi, kun kerran sen verkkoon joutuu. Niinkuin nyt se Ihalainen ja Vatanen! No saa se villitsijä pään nurin.» Mutta nyt riemastui Kenonen. Nuoruuden rakkaus leimahti hänessä. Hän jo kysyi: »Jäiköhän se Anna Liisa muuten hyviin voimiinsa?»
Talon poikia ja renkiä ja muita purlakka-miehiä vielä saisi, vaan paremman sortin miehiä saa etsiä eikä sittenkään löydä... Varsinkin on räätälimiehistä tiukka», selitti Kenonen. Siihen kummaili Anna Liisa: »Vai niin siellä on vähän räätälejä!» »Niin on.
Mutta Kenonen ei ollut vielä lopettanut, kun Antti jo tarrasi häneen kiinni, alkoi mukiloida nyrkillään ja huusi: »Anna pois ne vaatteet tahi pääsi halkaisen!» »Auttakaa!... Se tappaa!... Ihalainen tappaa!» parkui Kenonen.
Kenonen lähtee nyt vähän entisiä henttujaan tervehtimään... Pane, Kaisa, siellä rässirauta tulelle, jotta saa rässätä nuo housunpersuukset...» Hän viuhautteli säijettä. Heikki Pirhonen imi piippuaan ja kysäsi: »Mistä pitäjästä se tämä Kenonen on oikein kotoisin?» »Liperintaipaleelta on Kenonen syntyisin...» »Vai oikein Liperistä...»
Rahtilaiset asettuivat paikoilleen, kaikki istuen mikä missäkin kyynäspäät polviin nojaten, ja alkoivat imeksiä piippujaan hyvin merkitsevästi, ja uhkaavan rauhallista oli kaikki. Antti näki akkunasta kuormaston, ja kun Kenonen oli hänen vaatteissansa, arvasi hän jo asian lopunkin.
Antti otti tulitikkulaatikon, pisti sen taskuunsa ja aikoi jo avata oven pois lähteäkseen. Mutta silloin työntyi ovesta sisään Antin verkapukuun puettu Tahvo Kenonen ja hänen perässään Anna Liisa, toiset vaimot ja kymmenen rahtilaista.