Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Puolen päivän aikaan kuului pitävän olla perillä, jos mieli nähdä niin olivat mökissä tienneet kertoa... Tavallista kiiruummin astuivat Matti ja Liisa, ponnistellen mäkeä ylös. Kuumunut multa jo Liisan jalkopohjia poltteli, ja Matin kantapäätä hankasi kenkä. Päivä hellitteli niskaan melkein kuin keskipäivällä.
Tuossa oli Annikki voudin reestä riuhtautunut, tuossa oli hankeen harpannut, tuohon huivi jäi, tuohon kenkä, tuossa kaatui, tuossa suin päin koskeen syöksyi. Ja kosken niskasta kulki Kari suvannolle vanhaa polkuaan, haroi ja haki, mutta ei mitään löytänyt, ei Annikki aalloista noussut. Kosto taas karmaisi mieltä. Vouti elää vielä ja talossaan rehentelee!
Kolmatta kertaa väännettäessä katkesi kenkä keskeltä mutkaansa kahteen yhtä suureen osaan, joita kuningas riemuiten näytteli, puolikas kummassakin kädessään, näytteenä siitä, ettei viini eikä lempi ollut hänen rautaakin lujempia jäntereitään heikontanut. Nyt nousi ihastus ylimmilleen.
"Tule, tytti, Turjan maalta, neiti, laskeite Lapista hyyssä sukka, jäässä kenkä, hallassa hamehen helmat, hyinen kattila käessä, jäinen kauha kattilassa! Viskoa vilua vettä, riittehistä ripsuttele paikoille palanehille, tulen tuhmille vihoille!
"Ei se niinkään kumma ole", arveli toinen, "kummemmaksi katsoisin, jos olisi syönyt kenkä hiiren." Ja siihen päätyi se tarina. Joka kaiken kesän onkii, sitä talvella nälkä tonkii. Katso sananlasku n:o 6. Joka kuusehen kurkottaa, katajahan kapsahtaa. Ei pidä ylen korkealle pyrkiä, vaan pysyä siinä, mihin luonto ja onni on määrännyt.
Kullakin kohtelolla on omat tarpeensa; mikä soma yhdessä paikassa, usein toisessa on sopimaton. Hyvä suolla suuri virsu, lialla leveä kenkä. Rumempikin silmän nähdä on hyvä paikassaan. Ilo on käki metsässä, lapsi pieni lattialla. Mainittu kaikkein odotettu kevätvieras on monelle yhtä suloinen, kuin itse kevätkin.
Yhä enemmän innostuen tuotatti kuningas sisään muutamia hevosenkenkiä, tutki niitä tarkoin, pani pois muutamia ja valitsi viimein yhden, jonka antoi kiertää miehestä mieheen, näyttääkseen kaikille, että kenkä oli eheä ja vankka, ilman pienintäkään rosoa. Sitten hän nousi seisomaan, otti rautakengän kättensä väliin ja väänsi sitä verkalleen kaksi tai kolme kertaa.
Vaatteensa aivan rutistuksissa, myssy aivan silmillä, toinen kenkä oli singahtanut Jumala ties minne, ja itse oli mamma niin tulipunainen. kasvoiltaan, kuin juuri uunista otettu, ja yhä vielä vaan kiljui, voivotteli ja huuteli apua. Viimein vihdoinkin sain tietää häneltä, missä oli ollut ja mitä hänelle oli tapahtunut.
Tuosta kerro ei nää kasvonrypyt. Muistan vain: ma tahdoin juosta kylän kaikki tanssit, hypyt. Toisin touko kasvoi silloin, kun ma kasvoin, heljä heinä, toisin keikkui kenkä illoin, ilo säihkyi säveleinä, heilui paksu palmikkoni, notkui varsi nuori, norja; kaunihiks mua kehui moni enin Simon taatto sorja.» Nyökkää päätään Pirkko.
Valkoinen ja hieno sukka, silkkihame, pitsikaulus, soma kenkä jalkaan, aistikas nauha päähän, nuo kaikki eivät tee rumaa naista kauniiksi, vaan tekevät kauniin naisen ihanaksi, puhumattakaan käsistä, jotka voittavat kaikesta tuosta; käsien, varsinkin naisten, on tarvis olla joutilaina, ollakseen kauniit.
Päivän Sana
Muut Etsivät