Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Niin soma kenkä, ja tässä on toinen nepä ovat kummannäköiset, kuka noita on voinut pitää? Nuori tyttö, joka oli kumarruksissaan vanhan rautakiskoisen kirstun yli, sai sieltä käsiinsä valkoiset atlassikengät, jotka olivat koristeltu hyvin somasti.
Lisäksi tuli vielä tämä: hän luuli näkevänsä, että reen eteen, joka sitä ennen oli kulkenut kahden hevosen vetämänä, talon pohjoispuolella oli valjastettu kolmas. Hänelle johtui mieleen, että totta kai kolmas hevonen oli Heikin. Hän luuli tuntevansa oikean takajalan jäljen; sen kenkä oli yhdestä kohti taittunut.
Ei ole laulut lasten laulut, Lasten laulut, naisten naurut, Ne on partasuun urohon... Ja huonosti käy Joukahaisen. Väinämöisen laulu upottaa hänet suohon. Joukahainen Jaksoitteli jalkoansa, Eipä jaksa jalka nousta, Toki toistakin yritti, Siin' oli kivinen kenkä...
Niin on myös kengän laita, jos ylität jalan tarpeen: tulee ensin kultasaumainen kenkä, sitten purppurainen, sitten kivihelmillä koristettu, sillä kun kerran käy yli määrän, ei sillä enää ole ollenkaan rajaa.
Ja Johanneksella oli hyvä keino, jolla sai äitinsä sekä rauhoittaneeksi ja vieläpä sydämellisesti ilahdetuksikin, kertoessaan, että kaikki, mitä äiti oli kehoituksena ja toiveena lausunut, oli nyt käynyt tesmälleen kuin teetetty vaate, ja äidin täytyi nauraa, kun poika lopuksi sanoi: "Teillä oli lestit päässänne, jolla kenkä tuolla yläällä tehtiin ja se, jonka niissä on tepasteleminen, sopii kuin valettu siihen".
Ma varma oon, ett' hällä tietoa On väkinäisyydestä, ryöstöstä; Hän viekkahasti tiedustusta väisti. Vaan vastauksista ma päättää voin, Ett' näillä paikoin vankeudessa On ryöstetty, on Maria... Oi taivas! Mull' valaistusta, johdatusta suo! Nousee edelleen mennäksensä. HALONEN, huomaa Annan. Hoi, kenkä siellä? Köyhä poika vaan, Ku mieron tiellä leipää kerjäilee. HALONEN. Vai niin!
Mutta kun hän oli joitakuita päiviä kierrellyt isänsä maatilan naapuritaloissa, alkoi uusi outo kenkä hangata kantapäätä. Hän kyllästyi puuhaan, palasi kotiin, ja saadut sananlaskut huomattiin jo ennen julaistuiksi.
»Voi ... kuule...! Katso kun on kenkä hieronut jalkaani! Panin kuivetut kengät, ja ne hieroivat... Kuule, saat ottaa tämän mun kankeni. Katso, se on hyvä, tuoretta pihlajaa. Mulla on vielä kaksi kotona. Kuule, mun täytyy käydä muuttamassa kengät, minä otan sieltä uuden.» »No, no, kyllä tämä hyvä on!» Valee jo kiirehti aseineen pois. »Kyllä minä tulen kohta, kuule...! minä juoksen.»
Miten ja mistä se meni, venheestäkö?" hätiköi piika silmät pyöreinä ja hyppäsi seisaalleen, vaikka toisessa jalassa oli vasta kenkä ja toisessa sukka ja toppuroi sitä ja tätä. "Se juoksi rantaan ja siitä meidän kiviniemeltä paiskautui järveen, jonka perästä emme ole nähneet", sai Saimi sanotuksi ja itku muuttui yhäkin voittamattomammaksi. "Järveen! Herra Jumala hyvästi siunatkoon", jatkoi piika.
Vaeltaa vanha Portti-Tokko jalkapuoli, puolisokko, kerjäläinen almun, rahan, kompuroiden kotipuoleen, kotipuoleen kuolemahan. Huokaiseepi, henkäiseepi, jalkatyngän oikaiseepi maantien viereen pitkäksensä. Tuumaa: »Lepään tässä hetken, aina ehdin tämän retken, ei lie tässä juoksun taksaa, menen minkä lystiksensä hevoseton kenkä jaksaa; korpi koti kulkijalla tällä ilman kannikalla!
Päivän Sana
Muut Etsivät