Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Kaukaa jostain, armas, sun nään mä katsees kaivatun; kesken väen vierahan nään sun yksin harhaavan, niinkuin orvon lapsosen elon humuun eksyen. Kerran herään uudelleen aamuun kullankeltaiseen: oudot heinät häilyvät, värjyy lehdet kelmeät; yöllä ohi harhanneen näen hennon askeleen, kaukaa teiltä vieraan maan kuolinhuutos kuulla saan. Koskenlaskijat.
Ja Liisa lyykistää sievästi ja menee Laurin edellä selin, viitaten vierasta tulemaan peremmälle. Liisa on pyöreä ja lihava, mutta hänen kasvonsa ovat väriltään kelmeät; vartalonsa on kierokin; ainoastaan harmaat silmät ovat suuret, viattomat ja kauniit.
Vanhan Ruysin katkonaiset sanat, hänen hajamieliset, sekavat vastauksensa, hänen kelmeät, värisevät huulensa, hänen iljettävä teeskennelty irvinaurunsa, kun hän tuontuostakin oli käsittänyt jonkin toisen luutnantin kokkapuheista ja katsoi seurustelutavan vaativan, että tuli näyttää hilpeältä, tekivät Aadolfiin varsin vastenmielisen vaikutuksen, jota ent. ylioppilaan huima, remahteleva rattoisuuskaan ei saanut vaimennetuksi.
Mutta hän avasi silmänsä, ja kuin hän sai nähdä Berndtsson'in hymyilivät nuo kelmeät huulet. Terve tuloa, Berndt! sanoi hän hiljaa; niin, täällä on kaunista, näetkös, minä olen aivan runneltu ... nyt on menoa, näet.
Mokomia miehiä ei voi kukaan rehellinen suosiolla katsella." "No, no", vastasi Simo; "vaan he heitetäänpä jo nyt se asia sikseen, sillä tuostahan tuo poika-vetelys tuleekin; ja vaikka nyt on pyhä-aamu, en huoli nähdä mitään uusia verimakkaroita". Pojalla, kun hän astui sisään, oli kasvot kelmeät, silmät punaiset; koko hänen näkönsä osoitti jonkunlaista mielenhäiriötä.
Hetkisen perästä rupesi hän päästelemään vihnikkeitä, joissa näkyi joltinenkin taakka riippuvan. Siinä työssä meni Saksmanni taiteilijan huomaavaisuudella häntä auttamaan. Olipa nuot kasvot kai olleet kauniitkin aikanansa. Nyt ne olivat laihat ja kelmeät; mustat silmiripseet ja musta tukka teki kelmeyden vielä silmiin pistävämmäksi.
Hirmuisesti riehuu korkeus ja syvyys: Tulen välkkynäss', kosk' karkeleva laine Haaksen rintaa lyö ja ylös roiske lentää, Näet kuvan, niinkuin korkee hyyrtehinen Talven koivu, hetken väikkyilevän ilmass'; Mutta samassa se kaatuu, valelevi Laivan kannen vedell' kuohuvalla. Tulen välkkynässä miesten kasvot loistaa Kelmeät kuin peikkoin, epäilyksen vimmast' Väännetyt, ja kätens' lannistua tahtoo.
Päivän Sana
Muut Etsivät