Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
NIKOLAUS PIISPA. Varmaan se niin on; ei ole mitään hätää, kun eivät vaan herkene rukoilemasta tuolla sisällä. Hyvästi, lähde heti kirjeen kanssa. PIETARI. Eikö minun ensin pidä ? NIKOLAUS PIISPA. Ei, mene; minä en pelkää olla yksin. NIKOLAUS PIISPA. Taivaalliset kellot, niin, sellaista on niin helppo sanoa, kun seisoo kahdella terveellä jalallaan. Niin paljon tekemättä!
"Onko henkien elämä niin lyhyt?" kysyi Scrooge. "Minun elämäni täällä maan päällä on sangen lyhyt", vastasi henki. "Se päättyy tänä yönä." "Tänä yönä!" huudahti Scrooge. "Sydän-yönä. Kuule! Aika lähestyy." Kellot löivät kolme neljännestä yli yksitoista juuri tällä hetkellä.
Rakastathan minua, Minäkin rakastan siis sinua. AINA. Ei vaari! Siunatkaatte vainoojianne, Rakastakaatte vihollisianne! Niin oppinut ma olen raamatusta. Oikeinpa kuulustelet katkismusta! Pienetkin kellot hyvin heläjää. AINA. Vaan sanos, ihmisiä miksi sä Niin vihaat, vaari kultasein? KILPI. No, no! Ei nyt, vaan toiste. AINA. Sano vaan nyt jo!
Ovet olivat kaikkialla avoinna, kun tulin sisään; ei elollista olentoa näkynyt missään, minä olisin voinut varastaa sekä kellot että hopeat. Vihdoin löysin rouvan makaamassa sohvalla eräässä pienessä kulmahuoneessa; hänellä oli kaula kääreessä ja hän näytti hyvin kurjalta; nuorin lapsi makasi hänen käsivarrellaan. "'Kaikki on niin hullusti kuin suinkin saattaa, sanoi hän, ja se oli totta.
Hämmästyi pyhäiset miehet: "Mittyinen tämä on neito, koirat ei hänehen koske, kaikki kaikuu saaren kellot!" Tutki Pää-pyhä tytöltä: "Mistä tiesit tänne tulla?" "Tuosta tunsin tänne tulla: päivä pilkat puihin veisti, kuuhut rastia rakensi." Pää-pyhä enemmän tutki: "Lienetkö lihoa syönyt?" "Muistin Kiesuksen kipua, kuuntelin puhetta puiden, siitä virkosi väkeni."
Mitäpä se häneen koski, jos seisoikin metsä siinä tarumaisessa loisteessa, jos kimeltikin talvinen taivas mitä kirkkaimmissa väreissä, jos ilmoittivatkin kellot joulun, tuon iloisen, rakkaan, siunatun joulun saapuneeksi. Tuolla hiljaisessa nurkkakamarissa, valkoisilla uutimilla verhotun ikkunan takana, lepäsi hänen pieni, punaposkinen tyttönsä kalpeana kalman kouristamana.
Käy pirta ja niidet ne helskähtää Ja oudosti silmä se välkähtää. Pyhä aamu on, tyynt' yli vetten, maan, Ja huomenkello se kaikuu vaan. "Laps', nouse, päivä jo kirkas on, Ja kellot jo kutsuvi kirkkohon." Mut Leena hän työnsä on päättänyt Ja vaivoistansa hän huokaa nyt. Hän tyynenä nukkuvi vuoteellaan, Ja morsiusseppel on kulmillaan. Ja hääpuku valkea yllähän, Ja valkeamp' entistään on hän.
Kellot soimaan! Kuningas Juhana nyt lähestyy, Englannin sekä teidän kuninkaanne, Tään verikuuman päivän sankari. Hopeakirkkaat oli äsken aseet, Nyt ovat Ranskan verin kullatut; Englantilaisen kypärist' ei sulkaa Repinyt ole ranskalaisen peitsi; Lippumme kotiin vievät samat kädet, Jotk' auki käärivät ne lähteissämme.
Mutta tuolla, katsos, katsos! Kappelista torin luota Lailla luodelainehien Syöksyy kansaa kirjavana. Ritareita rouvinensa, Juhlallisin joukkoinehen, Helkkyin heille kellot soivat, Uhkuu urkuin harras ääni. Mutta kunnioittain kaikki Väistyy väen keskustasta, Jossa astuu nuori pari, Donna Clara, Don Fernando.
Lampaiden kellot kilahtelivat tarha-aidan kupeelta. Koira tuli näin ja kiertyi jalkapohjiini. Hän itse liikkui siellä niinkuin erakko nyt tuolla. Taas tuli minulle se sama, mikä niin usein tämän päivän kuluessa, se, mitä oikeastaan olin lähtenyt hakemaan täältä yläpuolelta pilvien. Kaikki täällä vei siihen, nuorten miesten innostus, erakko, hänen madonnansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät