Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Ja kellot kaikuu, kaikuu, kaikuu Ja vaarat kaukoa vastailee Niin juhlallista, Niin murheellista Nyt virttä saattojoukkue veisailee, Ja äiti kuollehen vainaan Kääntyvi puolehen taivaan Ja lapsensa sielulle autuutta rukoilee.
Me menemme huomenna Helsinkiin, jotta tiesi milloin tapaamme toisiamme, lausui Jaakko, etkö tahdo käydä luonamme tänään? En, en. Me eroamme siis nyt? lausui Jaakko. Niin niin; ja: Kun eronhetken kellot soi, ken kyyneleittä olla voi.
Surullisesti kumisiwat kirkon kellot myrskyn seasta, ja tuntuipa siltä kuin ne ulwahtelemisillaan olisiwat jotain aawistaneet. Pappi ja lukkari tuliwat kirkolle, waan lapsen haudattuaan, lähtiwät hekin kotiaan, kun wäkeä ei tullut kirkkoon. Kukapa silloin lähti liikkeelle, joka waan sai olla jossain suojassa, jos kohtakin sisällinen hartauden tunne olisi häntä siihen pakottanut.
Kaksinkertainen on helminauha, on kolmin- ja nelinkertainenkin huonerivien kohotessa vuoren rinnettä toistensa takana; monikirjava se on: vaalea, valkoinen, vaalean punainen; monimuotoinen se on: yksityisten asunnoita, hotelleja, kirkkoja ja vanhoja linnoja sekä alhaalla veden partaalla että ylhäällä vuoren rinteellä. Kirkoista soivat kellot.
Eipä hän opissa ollut, Ei toisen tekevän nähnyt, Eikä keltänä kysynyt, Kuinka pannahan perustus, Kuinka seinät seisonevat, Kuinka pylvähät pysyvät. Siin' on kellot kelvolliset Kohotettu korkealle; Ei se heilu, hemmahtele Soitettaissa sinne tänne; Sen on lattiat laveat, Siinä sillatkin sileät, Astuimet on aivan selvät, Käsipuut on käytävillä; Ei sen rapuilla ramaha, Ei putoa portahilta.
Vai niin, no, mutta älkää nyt kuitenkaan minua keskeyttäkö, murahti laivuri; minä heräsin siihen, että kellot kumahtelivat kaupungin tornissa ... piru olkoon palovartijana! Siunatkoon, silloin saisimme palaa kekäleeksi joka sorkka! Edelleen, edelleen, herra kippari!... Anteeksi ... herra kapteeni, piti minun sanoa!
Ei mikään estä minua poikkeemasta sinne. Ja Henrik meni kadun yli, nousi neljä-viisi rappuista, avasi lasioven, jossa kohta kilahti monet kellot, ja tuli hämärään huoneeseen, jossa oli maalaamattomia pöytiä ja jakkaroita, toisella puolella tiski, jonka takana näkyi vehnäsiä ja sokeroituja korvapuusteja, sekä sarja limonaadipulloja.
"Herra, minä uskon, auta epäuskoani!" hän ei tietänyt mistä sanat tulivat, mutta ilmaisivat hänen tunteensa. Vähän senjälkeen laskeutui hän polvilleen vuoteen viereen, mutta taas tuli rukous hänen itsensä edestä: "Vapahda minua, Herra Jesus!" Kellot soivat taasen, jumalanpalvelus oli loppunut. Hänen edestään ei hän ollut vielä rukoillut, mutta nyt hän tahtoi sitä tehdä.
Hyvät ihmiset polkevat hylkiön päätä ja hänen nimensä on kunniaton kaikkialla, missä kristittyjen kellot kaikuvat ja pakanakansat jumalilleen uhraavat, kaikkialla, missä äiti hyväilee lastaan ja tuuli puhaltaa yli avaran maailman. "Sanokaa nyt, veljet, niinkö käy kurjalle hylkiölle?" "Niin hänelle käy", sanoivat toiset.
Kerrotaan, että aina odottamattomien tapausten edellä tornista kuuluu öisin hiljainen kumina, aivan kuin kellot itsekseen hiljalleen soisivat. Kansantaru tietää vielä, että kun kirkko oli valmiiksi saatu, huomattiin ett'ei ollut yhtään ihmishenkeä rakennettaissa menetetty, joka muka on ihan välttämätöntä, jos kirkolle menestystä toivoo.
Päivän Sana
Muut Etsivät