Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Mitä joutavia, oliko hän hypnotiseerattu vai mikä ihme... Eero nousi äkkiä, melkein äkäisesti, käveli akkunan luo ja taas takaisin, katsoi kelloaan rauhattomasti useita kertoja peräkkäin ja istahti taasen. Sama juttu. Silmät olivat kuin naulatut siihen sohvaan. Joko kohta alkaa olla aika kuun pimetä? kysyi Alma, kohahtaen hiukan sohvassa.
Olipa sitten huomentuoppia juotaessa kymmeniä pöytään heittänyt ja sitä mukaa makeita maistellut, ja siitäkö lie niin puheliaaksi tullut, että oli kertonut alusta loppuun koko kosimaretkensä ja puhunut kaikesta, mitä hänelle sillä tiellä oli tapahtunut, niinkuin hiiristä, hevosista ja muista seikoista. Martti kulki Esplanaadissa ja ajatteli kelloaan ... ei muuta mitään kuin kelloaan.
Minä olisin ottanut puukkoni ja katsonut, mitä herra on viimeksi syönyt, huudahti joku. Sen minäkin olisin tehnyt, sen minäkin olisin tehnyt, kuului joukosta toistamisia. Tätä ei nimismies ollut kuulevinaan, meni vain hänen edellään ajaneen herran luokse, näytti sille kelloaan ja sanoi ihastuneesti: »Oli se hyvästi tultu. Puolessatoista tunnissa kaksikymmentäkolme ja puoli kilometriä.»
Sotamiehet myllyssä säästivät laukauksiaan, he ampuivat vaan silloin kun voivat tähdätä. Silloin tällöin katsoi kapteeni kelloaan. Kun muuan kuula rikkoi yhden ikkunaluukun ja tunkeutui kattoon, mutisi hän: "Kello on neljä. Me emme mitenkään voi kestää." Vähitellen alkoi mylly todellakin horjua tuon kauhean kivääritulen edessä.
Sakris oli pitänyt kelloaan tarkasti silmällä ... ja nyt yhtäkkiä, otti hän kellon taskuunsa, kirveen kainaloonsa ja alkoi tallustella rakennukseen... Siellä pyysi hän jälleen saada vellinsä taikka puuronsa... Kiirettä ei oikeastaan olisi. Mutta hän aikoi vielä tänä iltana käydä Krokelbyssä, noutamassa joitakin työkaluja, jotka olivat sinne unohtuneet: veistohaka ja piilu ... ja jos jotakin.
»Istutaanhan tähän ensin ja katsotaan sitten...» Martti ja Antti istuutuivat tyhjälle penkille, ja Martti katsoi kelloaan... Viittä vailla kuuden oli kello... Vitjat riippuivat samettiliivien päällä, ja Martti katseli niitä. Antti katseli myöskin syrjästä silmäillen... Sitten kohotti hän kätensä ja otti sivelläkseen Martin vitjoja. Martti tarjosi hänelle käteen koko kellonkin...
»No, viimeinkin!» Isä seisoi ruokasalissa, kun Hanna tuli sisään; hän katsoi kelloaan. »Onko tämä hankiaisilla oloa; puolipäivään asti. Eikä se sovi, että koulupojat ja koulutytöt tuommoisia retkiä tekevät. Oliko teillä edes vanhempaa ihmistä siellä mukana?» »Oli, neiti
»Tuossa se on se horisontti», viittasi Kusti tornia. »Sen jälkeen se minun kelloni käypi.» Kusti katsoi kelloaan. Sitten siinä törmällä istuttiin ja ryypättiin ja Kusti kehui kelloaan. Ruvettiin hankaamaan vaihtokauppaa ja tulikin vihdoin kaupat. Kusti lupasi pitää harjakaiset ja siinä aikeessa lähdettiin narikkaan, missä sai kahvia.
"Kunpa se nyt tulisi!" sanoi hän sitten ja katsoi luukusta pappilaan päin. "Kuka tulisi?" "No se kirkkoherra." "Sittenkös wasta soitetaan, kun kirkkoherra tulee?" "Sittenpä tietenkin." "Kyllä wielä sitten saadaan odottaa ... kello ei ole wielä kuin puoli yhdeksän", sanoi eräs mies kelloaan katsoen. "Kyllä se on jälessä", arweli suntio. "Eikä ole."
On käynyt, yksi tullut, toinen lähtenyt, mutta ovat saaneet mennä sitä tietä kuin ovat tulleetkin, kuului isännän ylpeä vastaus. Nyt rovasti katsoi kelloaan ja näki, että oli jo myöhä, ja hänellä oli varsinainen asiansa vielä toimittamatta. Hän kääntyi isännän puoleen ja sanoi vakavasti: Kuulkaas, isäntä. Minulla oli varsinaista asiaakin tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät