Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Reetta sanoi, että sinä myöskin olit saapuvilla, kun hän papalle ilmoitti viskaalin tulosta. Miltä pappa silloin näytti? Sanopas se minulle! HILMA. Miltäkö näytti? Kuinka niin? ROUVA. Muuten vain tahtoisin sen tietää. HILMA. No, hän säpsähti hiukan ja katsoi kelloaan. ROUVA. Mitä! Säpsähti ja katsoi kelloaan! Entäs sitten?
Olisi ollut mukavampi pitää nutun taskussa molemmat, mutta Martin saketissa olivat taskut takana. Ei se ollut mukavaa ... eikä kupeellakaan suoraan riippumassa ... remppasivat niin pahasti silloin edestakaisin. Parasta oli pitää niitä kellonvitjoissa, toisen vuoron toista... Siitä oli sitten sievä katsoa kelloaan. Ja sitten Martti katsoikin kelloaan... Onko yhdessä tornikellon kanssa?
Vaan ei se raksutellut niinkuin pintelikello... Miten lie sitten ajantietäjä pätevä... Se oli kyllä se entinen kello... Jussi muisteli ikävänkaipauksella entistä kelloaan. »Jos oisi purkaa kaupat, vaan eihän sitä kehtaa jänestää...» Niin hän ajatteli ja häntä kadutti vaihtokauppansa.
Hän lähti se taskussaan kaupungille harhailemaan ja joutui sattumalta kulkemaan erään valaistun ikkunan alitse, jonka hän heti muisti kuuluvan vanhan kamreeri Jäkälän huoneustoon. Mitä jos kävisimme katsomassa ukkelia? hymähti hän itsekseen. Varmaan on hän juuri laskemassa rahojaan. Hän katsoi kelloaan. Eihän se ollut vielä kymmentäkään.
Tuolla neljättä käydessä, ei ennen mitenkään. Hän palasi Aarnoldin luokse. Vasta neljättä käydessä voimme saada päivällistä. Ohhoh! Hän katseli kelloaan ja näytti tyytymättömältä. Selma ei tiennyt, mitä sanoa. No niin, sitä ei nyt voi auttaa tällä kertaa. Hän pisti kellon taskuunsa ja vetäisi Selman luokseen. Vastedes pitää pikku vaimoni huolta siitä, että ruoka on säännölliseen aikaan pöydässä.
Antista puuttui vielä paljon ... hän ei tahtonut saada millään lailla kertymään ja hän kunnioitti Marttia, joka sai... Martti piti vuorostaan Antista, sillä tämä oli toisenlainen kuin ne muut. Ja kun Martti oli kellon ostanut, piti hän Antista vieläkin enemmän ... sillä nyt Antti häntä melkein ihmetellen katseli, kun katseli hänen kelloaan... Yhdessä olivat käyneet kellon ostamassa.
Ei ollut syömäkelloa ... ei sitä tarvittu, kun kaikilla työmiehillä oli oma kello lakkarissaan. Matti jo pelästyi, että ehkä se taas tahtoo kaupitella kelloaan ja käänsi kiireesti puheensa toisaalle... Tuota niin ... sitä minä ... että kenenkä se Ville sanoikaan asuvan tässä talossa? Inspehtorihan se tässä asuu. Ei kai se ole semmoinen tavallinen pehtori? Herra se on, niinkuin ne muutkin.
Asettaa lasin pois ja heittää pulverin kädestään. Katsoo kelloaan. Kohauttaa olkaansa. VANHA-LIISA tuo teekyökin, asettaa pöydälle, menee. TYYNI LEANDER tulee kohta Liisan jäljessä. LEONTJEV iloisesti: Aa, tsheikú? éto moozhno. TYYNI LEANDER. Suokaa anteeksi, herra Leontjev. Saanko tarjota teetä? LEONTJEV. Suurkiitost, suurkiitost, a Antón Antónovitsh?
Tiedättekö, pastori, minä aina ennen luulin, etten usko mihinkään ja te muut uskotte. Nyt näen, että te muut ette usko mihinkään, mutta minä uskon. Pastori katsoi kelloaan, josta Helena huomasi, ettei hän halua enää keskustella.
Turhia! karkoitti hän kuitenkin kohta mokomat ajatukset aivoistaan. Olihan hänellä itsellään nainen, suloinen nainen, ja kylläksi naisia, että hänen olisi ollut tarvis parhaan ystävänsä ainoaa karitsaa kadehtia. Lähtisikö hän jo kotiinsa? Kenties ei aivan vielä. Hän katsoi kelloaan, joka näytti 1/2 12.
Päivän Sana
Muut Etsivät