Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Ystävällisesti, kuten aina, kääntyi tri Leete puoleeni ja pyysi minua, jos ei minulla ollut mitään sitä vastaan, lykkäämään keskustelumme seuraavaan aamuun. Suostuin siihen. Menimme ruokailuhuoneeseen ja istuuduimme pöytään. Rouva Leete oli tuottanut keittolaitoksesta kevyen illallisen; mutta kellään ei ollut ruokahalua. Olimme kaikki levottomia. Tri Leete katsoi kelloaan.
Heidänkin oli ollut tarkoitus matkustaa oikeastaan jo eilen. Mutta heillekin oli tullut joku sähkötieto, joka oli heidät tänne pidättänyt. Johannes katsoi kelloaan. Alkoikin lähestyä hänen tavallinen illallis-aikansa. Minä tulen, sanoi hän. Mutta en pitkäksi aikaa. Niin pitkäksi kuin puhumista piisaa, nauroi Topi hyvillä mielin. Olitpa kerrankin oikea toveri!
Syntyi väliin suurempia joukkoja, ja silloin kuului siitä suuri ääni ja rämähteli naurun remakka. Kusti oli pitämässä kellotarkastusta parin miehen kanssa ja kehui heille kelloaan, kehui minkä jaksoi ja aina suuremmalla innolla jos huomasi uskomuksen vivahduksia kuulijoissaan.
Mutta silloin katsoi isä kelloaan ja ilmoitti miltei vihaisesti, ettei ole aikaa jälellä kuin puolitoista minuuttia. Joka menee, niin sen on parasta heittää hyvästinsä ja jäädä laivaan samalla.
Ei se vielä ... tai kohta on, viiden minuutin perästä ... tai neljän. Eero katseli kelloaan oikein tiukasti! Pitäisi katsoa kuuta kiikarilla. Salin pöydällä se on kaukoputki luullakseni. Istukaa, kyllä minä käyn hakemassa. Löydätteköhän te? Löydän, varmasti.
Ja kapteeni, sen sijaan että olisi suuttunut ja käskenyt vetää laudat sisään, tähysteli vaan lainkaan hätäilemättä alas korkealta komantosillalta, sääret hajalla, kumartuneena käsiensä varaan matalia kaidepuita vastaan. Vihdoin hän kuitenkin oikasihe ja katsoi kultaketjuista, raskasta kelloaan. Hyvät herrat, aika on lähteä.
Vanhan myllärin sydän vuoti verta; nyt se varmaankin kokonaan menisi pilalle, eivätkä mitkään korjaukset enää auttaisi! Ranskalaiset sotilaat säästivät laukauksiaan ja ampuivat vaan silloin, kun voivat tähdätä. Päällikkö katsoi tavan takaa kelloaan voisiko hän pitää asemaansa kylliksi kauvan? Silloin lensi luoti, ikäänkuin vastaukseksi, sisään ikkunasta ja tunkeutui kattoon.
Ei koskaan voi kyllin harkita sellaista asiaa, huomautti Antti voimattomasti. Soisalo ei vastannut siihen, vaan katsoi jälleen kelloaan. Aika rientää, sanoi hän, ja minulla on vielä paljon toimittamista tänä iltana. Kahta asiaa minä kuitenkin vielä pyytäisin sinulta... Pyydä sataa! virkahti Antti.
Ja sitä paitsi, eihän sen tarvitse tulla tunnetuksi, ei ainakaan yleisemmin... LINDH. Uutinen siitä on varmaan jo tämän päivän lehdessä. REHTORI. Katsoo kelloaan. Maisteri Kinnunen saa tavallisesti vasta kello 10 lehden tarkastettavakseen. Hän lukee sen välitunnilla. Ei tarvitse muuta kuin viittaus... LINDH. En kuitenkaan tahtoisi siihen sekaantua. REHTORI. Jätä se minun huolekseni.
Krabbe suuntasi nyt askeleensa nuorta asianajajaa kohti, ja Jakob, joka pelkäsi joutuvansa liian pitkään keskusteluun hänen kanssaan kiire kun hänellä oli , koetti häntä väistää. »Olen juuri matkalle lähdössä, herra Krabbe» hän selitti ja meni nostamaan kierreuudinta. »Kuu on jo noussut minulla on aikaa vain puolisen tuntia.» Hän katsoi kelloaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät