Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
»Mene vain ... joudat mennä ... kelloa sinä et saa milloinkaan, mutta minulla on kello... Suus kiinni! sinä olet semmoinen kaitanenä ... huippunenä ... kuin veitsenkärki ... hieno...» Se oli suurin loukkaus, minkä Antille saattoi sanoa, se, että hänellä oli hieno nenä kuin veitsenkärki.
Hän otti hitaasti päällysvaatteet päältään, hitaasti meni hän omaan huoneeseensa tietämättään tahtoi hän antaa Doralle aikaa tulla valmiiksi. Viittä minuuttia yli viiden tahtoi hän astua saliin ei ennemmin hän ei tahtonut pyytää liikoja. Nyt hän katsoi kelloa kymmenennen kerran kolme ... neljä minuuttia yli nyt oli aika tullut.
Ennen kellotonna ollessaan oli Martti aina väistynyt kaikkien tieltä, kun katua tai Esplanaadia kulki ... varsinkin niiden tieltä, joilla oli kello. Hän melkein oli kunnioittanut niitä, joilla oli ja hänellä ei! Ainahan on Martti ollut ujonlainen ja aina nöyrä ... ja epävarma olennossaan, sen hän itsekin huomasi. Mutta ehkä se vain on siksi niin ollut, ettei hänellä ollut kelloa ennen.
Hän puhui asiasta Heikille, ja tämä häntä onnellisena suuteli: »Armaani, sitähän juuri olen toivonutkin.» Ja niin hän puhui asiasta. »Entä nyt», sanoi rovasti vaimolleen, »sinne meni nyt tyttö typykkämme.» »Minusta se on liian aikaista», sanoi ruustinna päättävästi. »Ja entinen juoksupoika vielä!» »Luuletko sinä Amorin kelloa katsovan?»
Sinun pitää laulaa jotakin iloisempaa. Se virkistää, elähyttää sinua. Soittaa kelloa. Kuinka saisimme tänään jotakin hupaista toimeen? Palvelustyttö tulee. Kutsu luutnantti tänne! Palvelustyttö menee oikealle.
Vihelteli sangen kauan. Ehkä sittenkin oli jotakin, jonka takia viheltää. Nyt hän tuli ovelle ja katsoi kelloa. »Ei vielä yhtäkään!» Tobiesen katsoi hänkin kelloaan »viisi minuuttia yli, tämä käy ihan oikein». Ehkä hän odotti tietoja postista? Posti oli saapunut heidän istuessaan päivällispöydässä, ja kirje, josta kerrottiin vararikosta, oli sanomalehtien päällä hänen vieressään.
Miina korjasi ruokia pöydästä. Selma istui sohvassa toisella puolen huonetta ja katseli mekaanisesti kelloa sylissään. Ei ainoatakaan sanaa Jos Aarnold olisi tiennyt, kuinka raskas mieli hänellä oli niin varmaan hän olisi jotain virkkanut. Mutta miksi ei tiennyt. Häneltä ei milloinkaan jäisi huomaamatta, jos Aarnold olisi pahoillaan. Ensi kerran tunsi Selma pelkoa tulevaisuudesta.
Mutta käyköön, mitäpä Martti siitä ... oma syynsähän se on ... olisivat säästäneet!... Ja pakkoko oli panna ansionsa olueen menemään' saavat nyt olla ilman kelloa!... Kun elää siististi ja säästää, niin äkkiähän sen kellon saa, ja siinä ei menekään raha hukkaan... Eipä Martti ollut pitkään aikaan muistanut katsoa kelloaan... Paljonko nyt olikaan jo aika kulunut?... »Pois, poika, tieltä!»
Olkaat kirottu! Menkäät!" Huoneesta astuttuani kiirehdin takaisin soittamaan kelloa, sitä pikemmin saadakseni palvelioita liikkeelle. Miss Dartle oli silloin ottanut tunnottoman ruumiin syliinsä ja yhä polvillansa itki sen vieressä, huusi sitä nimeltä, tuuditti sitä edestakaisin povellansa, niinkuin lasta, ja koetti kaikkia helliä keinoja, toinnuttaaksensa nukkuvia aisteja.
"Minä kerron teille, Mas'r Davy", sanoi hän "missä kaikkialla minä olen ollut ja mitä kaikkia olemme kuulleet. Minä olen käynyt kaukana, ja vähän olemme kuulleet; mutta minä kerron teille!" Minä soitin kelloa, että saisimme jotakin lämmintä juoda. Hän ei tahtonut mitään väkevämpää, kuin olutta; ja sillä välin kuin se tuotiin sisään ja lämmitettiin valkean edessä, istui hän itsekseen ajatellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät