Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Hän soitti nyt kelloa ja huusi: "William! näytä tietä kahvihuoneesen!" jolloin yksi kyyppäri tuli juosten kyökistä pihan toiselta puolelta johdattamaan minua ja näytti suuresti hämmästyneeltä, kun hän huomasi, että hänen tuli viedä vaan minut sinne. Se oli iso, pitkä huone, muutamia suuria karttoja seinällä.
"Jaa, jospa kävis katsomassa sitäkin manttaalia", sanoi maisteri, nousten istualle sängyssä. Rouva kilisti pientä kelloa. Vähän ajan takaa toi Elsa kahvia tarjottimella, jonka hän laski rouvan sängyn vieressä seisovalle pöydälle. "Harjaa vaatteeni hyväksi, Elsa, minä lähden katsomaan mummon taloa tänään!" sanoi maisteri. Elsa kiiruhti käskyä täyttämään.
Mahtawasti soittaa helkutteli hän tuota isonmoista kelloa kerran alkuun saatuansa; oli niinkuin hän olisi tehnyt noin waan pilanpäiten. "Antakaapas kun minäkin soitan lämpymikseni", sanoi Tiitus, tawoitellen kellon lämsää. "Mene tuosta tiehesi ... halkaseisit heti", sanoi suntio äreästi.
Kelloa Maria siihen sijaan piti ahkerasti silmällä, ja sen mukaan kuin viisari siirtyi, hän alkoi niinkuin odottaa ja toivoa jotakin. Lapset viimein nukkuivat, kaikki oli hiljaa, se aika lähestyi jolloin patruunin oli tapana tulla. Hän istui pallilla kumarassa ja kuunteli. Ei tarvinnut kauvan odottaa, ennenkuin patruuni astui sisään, paksu keppi kädessä. Maria nousi häntä vastaan.
Aamulla varhain lähtee hän pappilaan ja näkee liiterin edessä reen, jonka keskellä on kaksi pylvästä ja pylväiden päällä riippuu poikkitangossa iso kello, kirkon kello, se uusi kello. Renki on juuri vetämässä rekeä ja kelloa liiteriin. Kuuliko se Jussi mennä yönä mitään? kysyy renki. En ole kuullut. Olisipa tämän pitänyt kuulua.
Muuta kelloa ei suinkaan kaivattu, kutsumaan väkeä työstä pois. Se kumahutti ensikerran. Ja kun humina oli hetken perästä vaiennut, kuului toinen ja sitte taas kolmas aina yhdeksän kumahdusta, jotka muistuttivat vapahtajan ristiin naulitsemista. Kun nämät yhdeksän kolkkausta olivat kuuluneet, alkoi unilukkari soittaa samaa suurta kelloa. Se muistutti että kaikki oli täytetty.
"Niin aika'... Mitäs kello nyt onkaan?" sanoi Tiitus ja silmäili heti sitä paikkaa, missä tuo kiistanalainen kaaleppikello oli illalla oikein= ja wäärinpäin riippunut. "Eihän sitä ole enään koko kelloa ... eihän se waan ole lakannut käymästä?" lisäsi hän sitten ja kääntyi kysywästi suntioon päin. "Eikä ole." "Mutta tosiaankin.
Hän vastusteli ensin, mutta kun Olavi vaati, niin täytyi hänen nauraen suostua. Mutta ei hänkään jaksanut painaa perille saakka. Silloin lisäsi Olavi kädellään painoa vielä vähän ja kaikkien säikähdykseksi ja nauruksi nykäisi kieli kelloa ja sai aikaan heikon kalahduksen. Elkää, elkää! sanoi kellonsoittaja, joka koko ajan oli seisonut vieressä ja hymyillen katsellut pappilan herrasväen leikkiä.
Mutta läksi likka liesuun, Halkasemaan sammalsaloa, Huuhelemaan, kuultelemaan, Turhaan kuultelemaan kelloa, Riipotellen retkellänsä Karva-köllii käsivarsillaan. Mitä huomaa tyttö tuossa? Pienen metsähiiren hyppäävän Kannon-koloon keitahalta, Kiirehtien kitivitinäl.
Toiset eivät luulleet voivansa saada mitään aikaan, ellei pappi lukisi rukoustaan avannon reunalla. Vasta sitten, kun Elias keksi sen keinon, että kelloa naarattaisiin kalastajain tavoin, löydettiin se viimein, vedettiin miehissä ylös päivän valoon ja vietiin meluten ja ilosta huudellen kirkkoon jälleen. Alkoi jo hämärtää, kun Elias ja Heikki palasivat jäätä myöten Lohilahdelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät