Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
No mutta kuulunhan minäkin lakkolaisiin, enkä vielä ole saanut penniäkään alkoi Rimpinen selitellä. Lakkolainen! Hm! Sinäpä sen sanoit! ivasi Järvinen. Tuleeko minun kuolla sitten nälkään? kysyi nyt Rimpinen. Tiesipä tuon! vastasi Järvinen: Mutta toisessa paikassa olet sinä soppaa keittänyt, eiköhän se sopisi siellä syödäkin!
"Minä olen keittänyt puuron tiukkakantisessa laatikossa ja siksi se on niin hyvää."
Nuoria tyttöjä varten taas, jotka eivät vielä tunne paloviinan siunausta, on hän keittänyt lämmintä soppaa, jott'ei heidän tarvitsisi nälkäisinä työhön mennä; hän ei herkeä toimistaan ennenkuin on tullut vakuutetuksi, että kaikki ovat hänen antimistaan osallisiksi tulleet.
Hän herätti emäntätunnelman, sen sanomattoman miellyttävän ja suloisen, että hän on ollut ylhäällä ennen minua, laittanut minulle kaikki valmiiksi, lämmittänyt huoneen, tuulettanut sen, keittänyt kahvin, kuorinut kerman ja kaikki on tapahtunut kuin itsestään, niinkuin kukan avatessa umppunsa, niinkuin vesilinnun ottaessa aamukylvyn.
Saman tekevä, kun on yhden päivän työ jo tehty". Ja niin tuli Olli pirttiin sisälle, eikä laulunsakkaan olleet aivan tuulen tuomia: Emo oli keittänyt hyvää maito-velliä ehtooksi, ja taatalla oli puuroa vielä päivällisestään; joista molemmista Ollille annettiin valta valita. Ja Olli söi, kuin mies molempiakin.
Tuli pitkänlainen äänettömyys, joka ainoastaan hetkeksi keskeytyi siten, että vieras uudelleen huomautti kauniista näköalasta järvelle päin ja Elli sanoi siihen jotain myöntävää. Vieras jo turvautui albumiin ja alkoi sitä selailla, kun pastori tuli heitä pelastamaan. Kuules nyt, Elli, sinä kai olet keittänyt meille ruokaa? Se on heti paikalla valmis. Elli käytti tilaisuutta poistuakseen.
Kun jälkiruokaa tarjottiin, huomautti Nisse: »Minä toivon, herraseni, että hillo teille oivallisesti maistuu, sillä minä olen itse noukkinut marjat ja keittänyt ne hilloksi ja tämän munakakun olen minä itse paistanut.» »Ja ehkäpä muninut munatkin» puuttui majuri puheeseen, nauraen sukkeluudelleen »sillä kyllähän hän, rakas veljyeni, sellaiseen pystyisi.»
Hyvin viisaasti hän kertoi Matille, joka kuunteli häntä suu auki, että tuo ilkeä tyttö oli salaa ottanut itselleen palasen Antin kynnestä ja muutaman hiuskarvan, joiden yli hän sitten oli lukenut kovaa sanat ja keittänyt ne yhdessä yhdeksän muun aineen kanssa, kunnes oli saanut hänen mielensä sekoitetuksi.
Kohteliaasti, ystävällisesti ja osaaottaen seurasi kreivi V. peräti alakuloista, hyvää ystäväänsä ovelle, ja tämän lähdettyä ilmestyi hänen suupieliinsä hymy, ja hän virkkoi itsekseen: Hänkö salaliittolainen, hänkö?... Ennemmin alkavat lampaatkin vehkeillä sutta vastaan... Hyvä kuitenkin niinkuin on... Lääni joutuu toiselle, hyvän ystäväni pitämättä minua kuitenkaan sanani rikkojana... Hän saa kiittää Jumalaa, jos hän pääsee tästä jutusta ehjin nahoin, ja minä taas saan kiittää sattumaa, että puolestani pääsen irti tuosta kärkkyvästä narrista... Suokoon Jumala, että saisin yhtä helposti eron kaikista näistä muistakin!... Se ilvehtijä, joka tämän sopan on keittänyt, on kieltämättä tehnyt minulle suuren palveluksen... Mutta piru hänet kuitenkin perii, jos minä kerran saan kiinni hänen takinliepeestään.
Liisu oli keittänyt kahvia, ja siis ruvettiin juomaan tuota makusaa nestettä, joka on niin välttämättömän tarpeellista silloin, kuin perheen kesken tahdotaan oikein nauttia koti-elämän suloa. Ovi oli auki ja ulkoa tuli kesäinen tuoksu sisälle. Pääskynen istui viirin päässä livertäen; kauniin metsäjärven pinta oli aivan tyyni, ja vanhan muorin sydän kävi niin kumman pehmeäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät