Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
»Hm hm» yskiskeli hiljoilleen Nisse, joka samana aamuna oli pyyt torilta ostanut. »Mitä tuhannenmoista se Nisse siellä sanoo?» huusi majuri. »Oo, tuota, eihän mitään toki, ei kerrassaan mitään, rakas veljeni; tahdon vain kunnianarvoisille vieraillemme huomauttaa, että minä itse olen nämä etikkakurkut pannut säilytysastiaan.»
Kun päivällisateria oli syöty, kehoitti majuri sytyttämään sikarit, jolloin Nisse kohteliaasti huomautti: »Hyvin mielellä, herraseni, hyvin mielellä, kunhan ei vain minun pienessä kammiossani polteta, sillä minä en voi sietää tuota ilkeätä tupakansavua.»
Ja kaikkialta löyhkäili vastaan kotona tehdyn ruusuöljyn äitelän voimakas tuoksu. Muistan hyvin erään päivällisen heidän luonaan syksyllä vuonna 1849. Majuri istui pöydän päässä ja oli kaikki viinipullot hänen eteensä riviin asetettu, »sillä niistä pidän minä tuhattulimaista vieköön paremmin huolta kuin veljeni Nisse», joka istui pöydän toisessa päässä, tarjoillen lientä.
Sihteeri, Nisse, taas oli pitkä ja laiha, aina hienosti siistitty ja sileäksi ajeltu sekä kursaileva; hän käytti tekotukkaa ja puhui kimakalla, sokerinimelällä äänellä, kumarrellen alinomaa ja lasketellen kohteliaisuuksia ja ikäänkuin pyydellen anteeksi että hänkin oli rohjennut lausua julki jotain oikea salonkitepastelijan tyyppi.
Kun jälkiruokaa tarjottiin, huomautti Nisse: »Minä toivon, herraseni, että hillo teille oivallisesti maistuu, sillä minä olen itse noukkinut marjat ja keittänyt ne hilloksi ja tämän munakakun olen minä itse paistanut.» »Ja ehkäpä muninut munatkin» puuttui majuri puheeseen, nauraen sukkeluudelleen »sillä kyllähän hän, rakas veljyeni, sellaiseen pystyisi.»
Maalla hoiti majuri maanviljelystä ja kävi sillä välin aina metsästysretkillä, joilla samoiluilla hän joutui luonnollisesti mitä ihmeellisimpiin ja ennen kuulumattomiin seikkailuihin ajaessaan takaa joko sutta, kettua tahi ilvestä. Ja Nisse sai kuulla monet kovat sanat, jos hän jonkun kerran rohkeni olla heikkouskoinen kuullessaan noita Münchhausenin juttuja.
»Niin, tuollainen tuhattulimaisen akkamainen on rakas veljeni Nisse, ett'ei hän vielä ole opetellut edes tupakoimaankaan, eikä pitämään esimerkkinään vanhempaa ja ymmärtävämpää veljeään; mutta keittää marjahilloa ja leipoa kakkuja, kas sitä hän osaa tuhattulimaista granaattia niin ett'enpä luule koko Turussa sellaista rouvaa löytyvän, joka hänelle vertoja vetäisi.»
Samalla kuin Nassen koko huomio oli kohdistettu siihen, että lasit aina olivat täynnä, toisteli Nisse herkeämättä: »Saanko luvan tarjota lientä lautasellisen lisää?» tahi »olkaa niin hyvä, hieman lisää pasteijia!»
Majuri Nasse puheli kovaäänisesti pöytänsä päässä ja kun Nisse kuuli mistä keskusteltiin, puuttui hänkin puheeseen: »Niin herraseni, jos suvaitaan minunkin lausua ajatuskantani tässä asiassa, niin täytyy minun tunnustaa, että minä kaikinpuolin olen samaa mieltä veljeni kanssa». »Mitä, tuhatmiljoonaa korvennettua rakuunaa, se Nisse siellä sanoo?» huusi silloin Nasse.
Päivän Sana
Muut Etsivät