Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Olenpa minä kuitenkin aikaan saapa mies, parjatkoon minua kuinka paljon tahtovat mutta nyt en kehtaa käydä Kirrilässä enkä pappilassa, kun tämä asiani noin huonosti kävi", höpisi Rehkonen itsekseen, eikä huomannut, että porstuassa oli koko hänen puheensa ajan seisonut eräs Kolkin piika, joka kuuli joka sanan ja purskahti viimein nauramaan. "Hää!
»Mitä?» »Joutavia. Ilman aikojaan.» »Tiedätkö, minua se vaivasi kauvan aikaa. En tahtonut saada sitä mielestäni pois.» »Etkä puhunut mitään. Rakas John!» »Kun sinä olit umpimielinen, niin minäkin olin. Mutta nyt sen kerrot, eikö niin.» »Ei se todellakaan ollut mitään. Semmoista hirmuisen lapsellista. En minä kehtaa, John.» Mutta John hyväili ja suuteli »pientä muruaan» ja katsoi häntä silmiin.
Näin oli hän sentähden, kun hän tahtoi salata omaa tilaansa ja peittää miehensä rikosta. Kirkosta tultuansa meni mies suoraan waimonsa luo. "Kuinka nyt woit, rakas Mari?" kysyi mies waimoltansa. "No meneehän tuo tuossa, kaswojani waan wähän pakottaa, enkä kehtaa näyttää niitä muille ihmisille", sanoi wainio.
Omia rahoja on ihmisellä, ettei tarvitse mieheltäänkään joka ropoa rukoilla, ja yhtäkaikki kehtaa varojen vähyyttä syyttää. Kuka olisi ennen aikaan uskonut sinusta noin ahnasta tulevan. LIISA. Mikä sinun on, Johanna? Oletko sairas? JOHANNA. Ei en minä sairas ole. Välistä vaan ottaa niin pahasti sydämestä. KATRI. Ai, ai. Sinä näytät kovin huonolta. Jaksatko kävellä, vai tulenko taluttamaan sinua?
Nyt taivaltaa voi turvallisna siellä jokainen, joka puhutella kehtaa ei kunnon ihmistä, ei lähestyä, Viel' ukon kolmen kautta uutta aikaa muinainen nuhtelee; mut hekin nurkuu, kun eloon parempaan ei kutsu Luoja. On Konrad da Palazzo, Gerhard hyvä ja Guido da Castel, hän, jota 'kunnon lombardialaiseks' ranskalaiset kutsuu.
"Ethän sinä edes kehtaa minulle sanoa kahta sanaa kuukaudessa ja aina pakenet minua kuin saastaista eläintä", keskeytti Miina Villen puhetta ja oli melkein itkuun pullahtamaisillaan.
Sitä hän laulelikin reen pajulla istuessaan, ja kun ääni oli tavallisen hyvä, kuului se kauniilta, ja moni alkoi koetella eikö se häneltä lähtisi. Kirjoitapas, Aapeli, minulle se laulu, jota aina laulelet, houkutteli piika-Maija muutamana pyhänä. En minä sitä opi kuulemalla. Se on niin pitkä, että kehtaisiko tuota, esteli Aapeli. Kehtaa nyt, en minä muuten muista.
Ei nyt pääse täältä korven keskeltä minnekkään ... metsätiet upottavat, ja maantie mahtaa olla ihan paljaana ... ei niitä saata hevosella ajaa eikä kehtaa jalankaan porkata ... milloinhan päässeekään? Silloin Liisa vähän aikaa mietti, arveli: »Jokohan sanon?» ja sitten hän sen sanoi...
Niin, ette kai kehtaa naisen nähden pakoon juosta, luullakseni. Muistakaa, huusi milady, nähdessään herran tarttuvan miekkaansa, muistakaa, että vähinkin viivytys voi kaikki pilata. Te olette oikeassa, huudahti herra; lähtekää suunnallenne, minä lähden omalleni.
Päivän Sana
Muut Etsivät