United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta muista, että edesvastaus lankeaa sun päällesi, jos tämä liitto vie onnettomuuteen, josta Herra varjelkoon". "Yhtä hartaasti kuin sinä, Esa, toivot Herralta apua tässä asiassa, yhtä hartaasti minäki sitä toivon", sanoi Sofia ja pyyhki silmiään, jotka kyllä olivat kuivat. "Tämä on hyvin liikuttava hetki", sanoi Tapani, ajatellen samassa: "en minä kehtaa pyytää mitään".
»Ei tämmöistä ole nähty eikä kuultu», sanoi hän sitten. »Ei ole ollut minun suvussani, eikä sinunkaan.» »Ei ... kyllä tämä oli ensimäinen tapaus.» »Ja se vielä kehtaa syytellä muita!» sanoi Keskitalo kiivastuen. »Minä epäilin alusta alkaen», huokasi emäntä. »Sinä, Kustaa, juoksit kunnian perään, nyt se vasta häpeä tuli!» Keskitalo kääntyi ja katseli häntä pitkän aikaa äänetönnä.
Lumiselle salolle sen kera nääntymään? Vaikka nääntyisimmekin. Nyt en kehtaa kuunnella, sanoi emäntä ja nousi loukkaantuneena mennäkseen. Mennet itse, minne mielesi tekee, mutta poikaa et vie. Poika on minun. Poika on Shemeikan.
Laakson Tommin naul' on vailinainen, Täytyy vasta tuoda luotii neljä; Aika rakkari tuo Luoman Kustu, Puolinaulaa ylitse niin tuosta Kehtaa vähennellä; kyllä muistan, Ryyppyä ei saanut, ahnevatsa! Töllin leski kolmen vuoden rästit Maksakoon, tai muuten panen "herran", Lurjuksia oikeuden kautta Täytyy pinnistellä, eipä auta.
Vanhat tuolit vaan kannoin äskön vinniltä alas ja nyt tämän korin, en muuta". "No, no", puheli pormestari, ja kulmakarvat menivät jälleen entiseen asentoonsa. "Suuri poika kehtaa itkeä tuossa suu väärässä. Sisso! Heitä pois ruikutus!" Näin puhellessaan kaivoi pormestari taskustaan pienen hopearahan ja pisti sen pojan kouraan.
"Olisit vaan antanut yksin tein, niin ei olisi tarvinnut niitä toista kertaa kuljetella", penäsi vaimo vastaan. "Niitä on liiaksi, varsinkin kaksi naulaa, ja kukapahan sitä liikaa maksaisi, vaikka kyllähän siihen papin säkkiin sopisi. Eikä tuota kehtaa talollinen poiskaan leikata, niinkuin torpan miehet." "Ja nyt pitää niitä uudestaan lähteä tänne tuomaan.
Senpä vuoksi hän on onnellinen tänä iltana; painautuen Tomin rintaa vastaan koettaa hän saattaa tätä hyvälle ja pirteälle tuulelle: »Kas niin Tom, nyt sinun pitää olla hauska ja naurattaa minua», sanoo hän. Mutta Tom ei voi olla oikein hauskalla päällä, vaikka kuinka haluaisi, sillä häntä kiusaa eräs ajatus, joka alati johtuu hänen mieleensä; mutta sitä hän ei kehtaa lausua julki.
Mutisee ja menee matkoihinsa. Silkkaa valetta! päätämme me toverini kanssa. Sillä jos torvia korjattaisiin, niin täytyisihän paukkeen kantautua meidänkin koppiimme. Selvästikin on niillä puute polttoaineista, mutta eivät kehtaa sitä vangeille ilmaista. No hyvä, se ennustaa vallankumousta sekin! Päivästä toiseen pysyvät torvet järkähtämättä kylminä.
"Polttaako vielä?" kyseli isä. "Ei se enää niin..." Jaska pauhasi: "... kehtaa, sen kuvainen, kimppuun ruveta käymään, kun ihmiset sammuttamaan ovat tulleet ... muutama kerjäläinen, mutta odota!..." "Ei se sinulta paljaastaan vahinko ollut ... varsin sinä sen pojan päälle vettä panit", uskalsi joku huomauttaa.
Eivät välitä, vaikkeivät kehtaa sitä sanoa. Mitä ne Marjasta? Ilkkuvat mielissään, että niin kävi. »Sepähän siitä viimein tuli!» Jos olisi ollut rovastin oma tai vaikka vain emäntä kenen rikkaan, niin olisi jo puoli pitäjää suden ajossa. Mitä ne Marjasta kukaan toisheimoisesta, mustaverisestä.