Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Hän tarttui Marian käteen ja sanoi milt'ei käskevästi: "Rukoile lapsesi hengen edestä!" "Mitä minä muuta teenkään?" "Tahdon sen kuulla." Maria veti pois kätensä ja kumartui ikäänkuin suojaksi kehdon yli. "Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon sinun tahtosi, eikä minun." "No mutta sinä et tahdo?"
Sitten hän rupesi hyräilemään, vetäessään saappaat jalastaan, ikäänkuin muistellen jotakin hauskaa. »Alette, nukutko todellakin?» Varjo kumartui samassa kuin hänkin. Kyllä hän nukkui; hengitys kulki tasaisesti ja kuuluvasti. Nyt hän tuli hiljaa ja kumartui kehdon puoleen, joka seisoi aivan lähellä sänkyä, niin että Letta saattoi koskettaa siihen kädellään.
Sitten tulen minä noutamaan tätä, jonka vien pois juoksujalassa, sillä minun junani lähtee kello kuusi!" Kun he olivat menneet Rosinen huoneesen, joka oli eilen synnyttänyt lapsensa, ei kuulunut huoneen syvässä hiljaisuudessa muuta kuin Norinen ankarat nyyhkytykset. Mathieu oli istunut kehdon viereen ja katseli sanomattomalla säälillä tuota pientä olentoparkaa, joka yhä nukkui tyytyväisesti.
Kauhistunut Halima kallistui kehdon päälle ja katseli poikaansa, joka unissaan näytti hymyilevän hänelle. Nuku levollisesti, lapsukaiseni, sanoi hän, ja luota rakkauteeni. En tiedä mikä se taikakalu on josta dervishi puhui, mutta me tahdomme yhdessä etsiä sitä, ja minulle sanoo en tiedä mikä että sinä sen löydät.
Silloin hän astui kiihkoisesti kehdon luo, jossa se ainoa lepäsi, jota varten hänen enää kannatti elää ja joka oli hänen ainoa omaisuutensa ja ainoa turvansa, nosti hellästi pojan rinnoilleen ja ruokki sitä siinä katsellen käsivarrellaan lepäävää pienokaista tavattoman hellästi, lempeästi ja rakkaasti.
Juho lähestyi, pani kättensä hänen tuolillensa ja silloin Maria sai rohkeutta jatkamaan. Senjälkeen oli Juho joka ilta läsnä, hänen rukoillessansa kehdon ääressä. He eivät puhuneet siitä keskenänsä, mutta Maria kiitti sydämessänsä Jumalaa. Lämpöisenä huhtikuun päivänä, kun Oskari ensi kerran pääsi ulos raittiisen ilmaan, liehuivat liput sekä puutarhassa että alhaalla laiturilla.
Ja heidän suruunsa tuli valoa, he voivat nauraakin, kun heidän pienet enkelinsä nauroivat, ja liikuttavaa oli nähdä isoäidin ja miniän kumartuneina saman kehdon ylitse. "Ole varovainen, kätke akvarellisi", sanoi Mathieu. "Tuolla tulevat Gervais ja Claire."
Minä vain luulen, että hän on mustasukkainen minulle, tiedätkö, sillä näyttää siltä kuin hän ei sietäisi, että minä pitelen poikaa, ja olenhan minä sentään hänen oma äitinsä... Saat nähdä, että hän taas nukkuu»... »Minä en todella häneen koske, en vähääkään, Alette, saanhan minä»... hän kumartui kehdon yli. »Nyt kuuluvat tuovan sinulle teetä saliin, Jakob.
Ja sentähden toivotan minä sinut tervetulleeksi, sinä syyspimeä, sinä vaatimaton viihdyttävä Koittaren kaksoissisar, sinä hiljainen Hämärikkö. Lennät, liihoittelet niin äänettömästi yli maiden ja merien, levität näkymättömät siipesi auringon ikkunain eteen niinkuin äiti, joka laskee uutimet lapsensa kehdon eteen ja poistuu varpaillaan.
"Niin", sanoi Marianne iloisesti seisoessaan siinä kehdon ääressä, "vaikka linnut lentävätkin pois, niin syntyy aina uusia, eikä koskaan tule tyhjyyttä!" "Ei koskaan, ei koskaan!" sanoi Mathieu liikutettuna ja ylpeänä. "Me emme koskaan jää yksin!" Mutta eräät jäähyväiset maksoivat heille paljon kyyneleitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät