Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ja kaunis onpi nuori ampuniekka: Otsa kirkas, viaton, Kuin aurinko on silmä säteilevä, Poski kuumast' liekehtii, Ja ruskeat kiharat Poskellans' väikkyy. Kosk' ehtoosen liehaus vuorilta lentää. Hän jalost' käyskeleevi, tiensä kulkee Ohi komeen kartanon, Ja ilosoitto sieltä kauvas kuuluu, Saarnimetsä kajahtaa; Ja katsomaan leikkiä Nuorukain rientää Ja pian on edessään loistava sali.
Hän tarttui ensimäistä toisella kädellään kaulukseen ja toisella jonnekkin alemmaksi, lennättäen hänet sylimääriä pää edellä ilmassa. Toista hän tempasi takkineen paitoineen rintapielistä, kohotti korkealle ilmaan ja viskasi sitte kuin märän kintaan kauvas ruohikkoon.
Tein äkkinäisen päätöksen ja läksin pois, läksin kesken saarnan, kesken kirkonmenon. Tulin kadulle ja tunsin olevani yksin. Yksin, yksin! Voi, kuinka yksin! Sieluni oli reväisty irti muiden yhteydestä ja heitetty kauvas pois, autioille aloille. Kotiutuisiko se siellä koskaan, saisiko koskaan rauhaa? Ihmisiä kulki ohitseni. Taaskin noita vieraita raakoja katseita! Rintaani pöyristi, minä pakenin.
Olimme joutuneet niin kauvas asumattomille aroille, että meidän täytyi viettää seuraavakin yö metsässä, jossa valmistimme yösijamme niin mukavaksi kuin tällaisissa oloissa oli mahdollista.
»Vieläkö luistelemme eteenpäin, vai käännymmekö jo takaisin?» kysyi Nymark. »Ei takaisin, eteenpäin vaan, pois kaupungista, niin kauvas kuin mahdollista.» »Mutta te väsytte.» »En vähääkään. Kun vaan pääsisimme niin etäälle, ettei kaupunkia näkyisi.» »Käännymme tuon niemen toiselle puolen, Vihtakantaan päin, silloin emme siitä enää tiedä mitään.
ANTTI. Rupea maata, niinkuin minä. Luulisihan sinuakin jo raukaisevan. MATLENA. Hyvänen aika! Se vaan suurenee yhä. Voi, kauheata! Kipinöitä lentää kauvas tuonne, järven toiselle puolelle. Antti!
Sitä toivoopi toella, Herran hengellä anoopi, Suomen kansa siunoaapi, Varsin vahvalla lukolla, Sinetillä siistimmällä! Totta toivotan minäkin Isän ilmoisen tykönä Kauvan tointa kantamahan Kauvas kartuta ikeä, Ilman tauin tarttumatta, Ilman vaaratta vähintä! Jonka päätän päätöksellä, Aamenella olla annan. HEIKKI V
Siihen isän ja äidin luokse kokoutuivat lapsetkin ja kun näkivät isän katselevan kauvas, niin hekin kyselivät kaukaa näkyvien talojen ja vuorien, järvien ja virtojen nimiä. Niitä mielellään neuvoi isä ja tunsi olevansa taas kotonaan. Mielen pohjaltakin se jäytävä tunne Tannilan jättämisestä tuntui haihtuvan.
"Mistäs tää vanhus on kotoisin?" kysäsin häneltä. "Tuoltahan, tuota, olen H n pitäjästä", sanoi ukko, päätänsäkään nostamatta. "Kuinkas te olette näin kauvas sortunut?" kysyin taasenkin.
Ja kansan onni kaikui ouruten ja siunausten siimesvöiden alla ja kukkasilla nuorten toivojen näin Suomen päivä kulki kunnialla. On uljahin korallilinna meren pohjalla myrskyisen ja linnassa valta-istuin se päilyvi päärlyinen, ja istuimella on impi, ei impiä inhan maan, ja kauvas loistavi kruunu hänen tummilla kutreillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät