Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Paulin mustat silmät säkenöivät, hän tarttui veljeänsä käteen hän oli kaunis ja kauhistava sillä hetkellä.
Kauhun ollessa korkeimmillaan, oli taivas täynnä tulta ja valkeaa ja samassa kuului kauhistava järäys ikään kun koko maa olisi revennyt. Tuomiopäivän luultiin tulleen. Pamauksen perästä satoi kiviä koko kaupungin yli. Suuria kiviä putosi kattojen ja lattian läpi monta kyynärää syvälle maahan. Kaikki ikkunat särkyivät.
Noin 60,000 henkeä oli ottanut turvansa sinne ja olivat pakkaantuneet tiheäksi ryhmäksi; niin suuri oli vaara ja vaikeus päästä pakoon tuosta kauheasta tulimerestä siellä alhaalla. Tämä oli suuremmoinen, mutta kauhistava näytelmä.
Mutta nyt hänen täytyi kauhulla heittää mela kädestään. Sivuillaan näki hän kauheita epätoivon kivilouhoksia, ja edessään kadotuksen hirvittävän kuilun, johon hän joka silmänräpäys luuli tulevansa viskatuksi. Koko elämä oli ikäänkuin kauhistava unennäkö. Poispääsy-väylää ei näyttänyt mistään löytyvän.
Voitko sinä, Alfred, ajatella sitä että me olemme menettäneet Eyolfin? Saamme tottua sitä ajattelemaan. Minä en voi. Minä en voi. Ja tuo kauhistava näky, joka on vaivaava minua koko elämänikäni. Mikä näky? Mitä sinä olet nähnyt? Minä en itse ole nähnyt mitään. Olen kuullut vain kerrottavan. Oh ! Kerro se suorastaan heti! Minä sain Borghejmin lähtemään kanssani laiturille Mitä sinä sinne?
Kohta senjälkeen alkoi molemmilta puolin vilkas käsikiväärituli, ja sen kestäessä pyyhkäisi Algernon Sidney tuulen alle, ja nyt ampuivat viholliset toisiansa koko kylkiriviltään vain muutaman sylen päästä. Tämän läheisen tulen vaikutus oli kauhistava.
Samassa silmänräpäyksessä muisti Antti, että Jukke on murhamiehen sukua, että hänen isänsä veli on miehen tappaja ja hänen vanhimman, jo kauvan toisista eronneen veljensä poika on miehen tappaja, niin sälähti läpi sielun kauhistava tunne: »Tuossako on minulle murhan isku?»
Kreivi Lejonborg, joka ei ollut luonteeltaan ollenkaan verenhimoinen, oli siis vuodattanut verta. Hänen lempeä luontonsa voitti pian ja hän alkoi koko ruumiiltaan vavista. Antautukaa, tai kuolette kuin koira! kaikui kellariholvissa kauhistava bassoääni. Kivääri putosi kreivin kädestä. Kellarin valaisivat monet tulet.
Uneksuinpa, että Canzio oli jo kasvanut suureksi, lähtenyt etäiseen kaupunkiin, ja minun saavutti kuolettava kaipaus: mailmani seisoi käärittynä pilviseen, loppumattomahaan iltaan. Vihdoin palasi hän kuitenkin, mutta sillon astui vuorilta alas eräs kauhistava ryövärvaimo ja tahtoi hänen ryövätä meiltä pois. Tuskallinen oli hetki.
Tämän sanottuansa kääntyi hän Elviraan, notkisti toisen polvensa hänelle ja tarttui hänen vapisevaan käteensä, jonka nosti huulillensa. "Hyvästi Elvira! sanoi hän Tullos onnelliseksi niinkuin sinä ansaitset onnelliseksi tulla! Kauhistava olisi minun, lapsuutesi leikkikumppalin ajatella, että sinun elämäsi polku minun tähteni tulisi ohdakkeita kasvavaksi!"
Päivän Sana
Muut Etsivät